Kaarteita ja kiituri-Milo rauhallisempana

 Sunnuntaille toivoin Turkalle ryhmää aamulle tai aamupäivälle. Sellaista ei ollut tarjolla vaan estevalkut alkoivat vasta yhdeltä. En halunnut jättää tuntia välistä, onneksi onnistui päästä ensimmäiseen ryhmään ja saada jatkava hevonen. Viidenneksi siis pikkujunnujen joukkoon Milolla.

Olin tallilla suht hyvissä ajoin. Kentällä oli hiihtoratsastushommat menossa, joten päätin hakea Milon ensin sisään. Humma löytyi samasta vasemmasta pihatosta kuin mm. Germis. Milo oli paalilla ja oli parista sentistä kiinni etten ylettynyt sen riimuun ennen kuin hivuttautui pois paikalta. Sen jälkeen Milo oli sitä mieltä ettei tahdo antaa kiinni. Väliin tunkevat varsat eivät auttaneet asiaa yhtään. Tulivat iholle ja välillä ajoivat Miloa kauemmas.

Yritin aikani ja lopulta lähdin hakemaan kaurakauhan. Tosin kauroja en löytänyt niin leipäpalat saivat ajaa asian. Vähän jännitti että saanko koko lauman kimppuuni ja millainen kaaos tulee. Onneksi ei tullut suurempaa härdelliä vaikka kaikkien korvat kääntyivätkin kippoa kohti. Milo antoi kiinni ja varsat yrittivät vain vähän väliin. Sain ne hätisteltyä pois ja päästiin Milon kanssa kaksin portista ulos.

Milo sisälle ja loimi pois. Muistelin että sillä olisi oma nimikkoloimi. Loimessa ei ollut nimeä eikä uudesta loimihuoneesta löytynyt Milon paikkaa. Kyselemällä selvisi että Milon paikalla oli jo (toinen nimetön) loimi. Loimen alta telineen nimilappua ei nähnyt. Helpottaisi jos nimilaput olisivat myös seinällä ja paikat vaikka aakkosjärjestyksessä. Bonusta olisi ovessa joku lista hevosista, joiden loimet tähän huoneeseen kuuluvat.

Kun olin selvinnyt loimesta eroon niin esteet oli jo kasattu kentälle.

Suojat olivat hukassa, joten laitettiin Bolen suojat. Muistelin että fullit ovat liian isot. Suitsista jarrumalli, satulan paikalla oli kamala kasa kampetta. Vasta kun laitoin ne selkään niin tajusin ettei alimmainen ollut suinkaan romaani vaan karvasatula. Hah hupsista! Piti vielä kaivella jemmasta metallinen kaviokoukku, sillä tilsat eivät irronneet muovisella.

Pakkasta oli -14°C ja viima oli aikamoinen. Toppahousuja en tänään laittanut mutta panta kypärän alle oli hyvä veto. Toppahanskat ja varpaanlämmittimet. Hyvin tarkeni.

Tänään ohje oli taivutella Miloa heti alkutunnista. Muistelen että viimeksi sanottiin ettei taivuttelusta tarvitse murehtia. Tänään ihan oma-alotteisesti ratsastin Milon alkuraveissa hitaaksi. Vähän turhankin hitaaksi ja ope ihmetteli että onko sillä kaikki kunnossa. Vähän vähempikin hidastelu riitti.

Laukassa vauhti hidastui taivuttelulla. Ei Milo halunnut taipua mutta yritin kyllä. Piti käyttää paljon jalkaa. Tässä pääsin vähän kärryille siitä, että humma hidastaa paremmin avoajatuksella kuin ohjista vetämällä.

Hypyt aloitettiin yksittäiselle pystylle (kuvassa este 2/5). Ensin taidettiin tulla puomina ja korkeus nousi ihanan maltillisesti. Paikkaa toivottiin mieluummin lähelle ja sain Milon malttamaan niin hyvin että tultiin todella juureen. Yksi epäsynkkahyppy mutta pääosin sangen kivasti. Meille myös nostettiin ja tultiinkohan se kertaalleen jopa metrisenä. Isolta ainakin näytti. Tultiin tätä molemmista suunnista. Ajattelin tosiaan lähestyväni ihan reilusti avossa ja se piti humman malttavaisena vaikka toistoja tuli useampia.

Ratapiirros wa-ryhmästä.

Tultiin vielä ykkösokseri muutaman kerran yksittäisenä ennen rataa. Ihan ok. Nyt sujuttiin jo vähän paremmin eteen.

Sitten tultiin rata kertaalleen. Meille korkeutena oli n. 80 cm. Ei tuntunut yhtään pahalta. Väleissä Milolla hirtti kaasu mutta kaarteissa sain sen onneksi malttamaan. Vauhdin kiihtyessä kuski unohtui vetämään, kädet nousivat ja jalat irtosivat. Ei kuulemma kuitenkaan niin pahasti kuin viimeksi. Mahduttiin sarjaväliinkin.

Ei tultu rataa enempää vaan keskityttiin kaarteisiin. Seuraavalla kierroksella tultiin kakkoselta neloselle ja sen jälkeen jatkettiinkin kaarella sarja toisesta suunnasta. En muista enää ihan tarkkaan miten tämä meiltä sujui. Ekalla kerralla ensimmäinen kaari ja pääty taisi tulla hyvin ja jälkimmäinen kiireellä. Sakkokierroksella taidettiin korjata jälkimmäinen tosi hyväksi. Tosin Milo vaihteli laukkoja ja kuski oli hieman kiikkeränä kaarteissa. Rupesin pysäyttämään Milon sarjan jälkeen suoralle. Saatiin vielä pari sakkokierrosta paremman kaarteen tekemiseksi. Kaarre ehkä parani mutta Milo rupesi kuumahtamaan. Ehkä olisi pitänyt vain kävellä ja nollata hetki. Meni vähän hätäiseksi.

Hyppyjen jälkeen Milo kävi hetken kierroksilla mutta nopeasti sain sen hölkkäämään hidasta loppuravia. Koska seuraava kuski oli näköpiirissä ja itselläni kiire niin luovutin ratsun pikaisesti eteenpäin.

Oli hauska tunti eikä missään vaiheessa tuntunut erityisen hankalalta. Eihän se nyt täydellisen tyylikästä ollut mutta joukossa oli ihanan rauhallisia pätkiä. Eikä tänään Milo jostakin syystä tuntunut selästä häiritsevän pieneltä ja lyhytkaulaiselta. Kiva oli myös että ope oli kuunnellut ja muisti perjantain heittoni kun sanoin pelkääväni että ikä tulee vastaan ja kehittymiseni loppuu tai pahimmassa tapauksessa taannun. Vaihtelevat ratsut kuulemma auttavat monipuoliseen oppimiseen tms.

Kotona tutkin vielä Milon taustoja tarkemmin ja huomasin että sillä on aika mielenkiintoinen sukupuu. Isänä arabi ja emä on puoliksi eestinhevonen, puoliksi venäläinen ravuri. Hauskana yksityiskohtana Milo on sukua perjantain ratsulleni Panskulle. Panskun isä Elkar on Milon emänemänemänisä. Elkarin varsoja ovat myös Oulunsalon Elari sekä Saaran tallin Eetu, näistä kummallakaan en ole tainnut mennä.

Ongelmia:
pyydystäminen pihatosta
loimen paikka oli hukassa
metallisia kaviokoukkuja ei ollut laatikossaan
ei taipunut kovin hyvin
yksi epäsynkkahyppy
kiihtyi linjoille
kiihtyessä käteni nousivat ja jalkani irtosivat
vähän huteraa esteiden jälkeen

Parannusta:
malttoi paljon paremmin kuin viimeksi

sangen tasaista menoa
ei tuntunut yhtä pieneltä ja lyhytkaulaiselta kuin viimeksi

Fia videoi tuntiamme: