Etukäteen selvisi että sunnuntaina Turkan treeneissä ei tällä kertaa ole esteitä vaan kuntojumppaa. Kuvittelin homman ihan erilaiseksi. Heppajako toi minulle Vilman ja tällä kertaa oltiin isommissa porukoissa (8 henkeä).
Tallille mennessä oli vielä pari astetta pakkasta. Vilma löytyi pihatosta heti portilta nauttimassa auringosta. Ope sanoi että hoitaessa voi olla hapannaama tms. muttei ole tuhma vaan tamma. Pelkkä ärähdys kuulemma riittää. Tämä oli ihan hyvä kommentti, sillä kun menin harja kädessä karsinaan niin humma käänsi röyhkeästi minulle takapuolensa. Eikä tosiaan tehnyt mitään sen kummempaa.
Ohjelmasta ei ollut vielä tässä vaiheessa tarkempaa hajua, joten valitsin koulusuitset enkä laittanut suojia.
Selkäännousun jälkeen ensimmäinen ohje oli lyhentää jalkkareita. Vikoissa rei'issä olivat yhä liian pitkät, joten piti laittaa kiepit. Tässä vaiheessa selvisi ettei luvassa ole mitään odottamiani sammakkojalannostoja vaan monté-teemainen tunti.
Tehtiin ensin kentällä erimittaisia "ravivetoja". Eli heppa ravasi ja kuski oli mahdollisimman virtaviivaisesti mukana. Vilma oli ollut mukana montékurssilla, mutta kentällä oli kyllä hyvin rauhakseltaan. En juuri ratsastanut, lähinnä matkustin kyydissä. Jockeyasento sattui oikeaan nilkkaani. Jalustimen työntäminen vähän syvemmälle jalkaan auttoi. Odotin paljon pahempaa jalkojen hapotusta mutta sitä ei tullut. Tosin vetommekin olivat vain paria minuuttia kerrallaan.
Käytiin pari kierrosta myös pellolla. Vaikka väylä oli aurattu niin silti siinä oli aika paljon lunta. Noin joka kuudes askel tuntui upottavan ja jännäsin pysymmekö pystyssä. Onneksi Vilma oli todella tolkku eikä kavereiden nahistelu, ohi juokseva poni tai jaloissa pyörineet koirat haitanneet. Pysyttiin aika hyvin ravissa mutta tuli myös jokunen laukkarikko.
Ope totesi että liian sumppuista menoa ja palasimme takaisin kentälle. Ohimennen traktori kävi auraamassa sen eikä Vilma tuumannut traktoristakaan mitään. Käveltiin sen aikaa.
Siinä vielä jokunen pätkä. Ei mitään suurempia vauhteja lähdetty irrottelemaan. Vetojen jälkeen oli kiva kun sai istahtaa satulaan ja pyöritellä jalkoja ilman jalkkareita.
Vaikkei tosiaan mitään kummempia tehty niin tunti hujahti suht äkkiä. Tänään ei tosiaan tarkoituksella laukattu yhtään. Vilmalle tuli hiki, oma maksimisyke oli vain 152. Estetunneilla helposti 175 pinnassa. Huippunopeuskin oli vain 21 km/h.
Selästä alas tullessa onnistuin vielä vähän pyöräyttämään oikeaa nilkkaani lisää. Jalka oli jotenkin mutkalla kun osuin maahan. Onneksi ei tullut mitään pahempaa.
Tunnin jälkeen vaihdoin yhden hokin, josta oli kärki katkennut. Vilma pääsi nakuna takaisin pihattoon ennen ip-tuntia. Aurinko lämmitti kelin plussalle ja 13 jälkeen rupesi tulemaan tilsoja. Ehdittiin siis hyvin sitä ennen.
oikea nilkkani ei tykännyt kevyestä istunnasta minijalkkareilla
oli välillä vähän hasardia menoa ympärillä
Parannusta:
Vilma oli todella tolkku
yllättävän kevyttä kuskille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora