Pay & jump tuijottelematta!

 Sunnuntai jatkui Äimiskän estemerkkisuorituksilla. Senja hyppäsi A-merkin radan alle ja sen jälkeen meillä oli luvassa pay & jump 80 cm. Senja ehti käydä karsinassa päiväheinillä sillä aikaa kun rakensin rataa. Unohdin kovasti että ennen rakentamista olisi kannattanut opetellakin rata.

Saatiin opastettu radan kävely. Tarjolla oli liuta kaikenlaisia oikoreittejä eikä onneksi mitään kovin pahaa. Esteissä oli täytteitä ja vesimatto. Suht yksinkertaisesti muistettava rata. Jota en näemmä opetellut tarpeeksi kunnolla vielä tässäkään vaiheessa. Stressasin siitä ollaanko ajoissa verkassa.

Ratapiirros.

Sitten Senjalle sukkelasti suitset päähän ja itselleni kypärä ja turvaliivi. Takin jätin pois koska keli oli plussalla.

Maneesissa opekorokkeelta kyytiin ja melko pikaisesti raviin ja laukkaan. Senja vähän vyöryi ja yritin ottaa avuille. Yhä enemmän tohotin menemään kuin keskityin. Onneksi oli ohjattu verkkakin niin sain vähän ajatuksia kasaan.

©Ella Strid

Hypättiin ristikko useamman kerran. Käännä kunnolla. Laukkaa kaarteet. Pidätteet. Parani onneksi. Sitten tuli käsky pystylle. Ei oltu ehditty käydä tuijottelemassa sen alla ollutta vesimattoa yhtään. Vähän lisää painetta laukkaan ja yli mentiin. Tultiin sekin useamman kerran. Lähes joka hypyssä laukka vaihtui vääräksi eli oikeaksi. Okseri tultiin kerran vai kaksi. Sitten huilattiin hetki käynnissä ja oikeastaan siinä vaiheessa olisi pitänyt olla jo radalla suorittamassa. Onneksi ei ollut minuuttiaikataulua. Tultiin pysty vielä kerran (nyt myötälaukassa pysyen) ja siitä sitten lähes laukalla radalle.

Ykkönen.
©Ella Strid

Kävin näyttämässä kaikki täytteet Senjalle. Taas epäkorrektisti suoraan kohti kävellen. Mutta paineetta, eikä Senja niistä juuri kiinnostunut. Varaston oviaukkoa kavahti aavistuksen. Katosomo oli onneksi tyhjä eikä ulko-ovesta jaksanut suuremmin välittää. Kierrettiin rata vielä molempiin suuntiin ympäri, päätyyn ympyrä ja sitten menoksi. Jännitti tarpeettoman paljon. Ei toki kamalasti, mutta vähän kuitenkin.

Ykkönen yli ja taisi tulla myötälaukka. Kakkoselle askel ei osunut ja usutin kaukaa. Senja ei lähtenyt vaan otti vielä pikkuaskeleen ja samalla puomin. Ehkä ihan hyvä, sillä nyt mahduttiin alle 17 metrin väliin. Myötälaukat taisivat olla ihan hyvin, Senja hoiti itse. Kaikki lyhyemmät käännökset unohdin. Sarjalle tultiin sangen juureen mutta päästiin yli eikä Senja katsonut täytettä. Sen jälkeen taas unohdin mihin ollaan menossa ja kiersin kasin ulkokautta vaikkei sieltä pitänyt mennä. Kutonen oli vähän kuin radan poikki mutta onneksi hieman vinoon. Eikä jättömatkalla tuijoteltu vitosen täytteitä. Seiskalle eli vesimatolle yritin tehdä hyvän tien ja siitäkin päästiin empimättä yli. Tosin siinäkin askel tuli juureen. Kaarre kasille ihan hyvä (vaikka väärässä laukassa) ja kasi mentiin vähän kauempaa. Ysille meinasi tulla kiire kääntää. Ei tuijoteltu senkään täytteitä ja puhtaasti yli.

Sarjalle aina vähän juuresta.
©Ella Strid

Halutessaan sai jatkaa vielä esteet 2 - 7 perään. Ope sanoi ettei näe syytä miksei mentäisi, joten tietysti mentiin. En näemmä oppinut edelliskierroksesta mitään sillä tultiin kakkoselle täsmälleen samalla tavalla. Tuuppasin kaukaa, Senja ei lähtenyt vaan otti pikkuaskeleen ja puomin mukaan. Mutta mahduttiinpa taas väliin. Yhä unohdin tiukemmat käännökset. Tosin nyt nelosen jälkeen mentiin kakkosen sisäpuolelta. Sarja meni vähän sujuvammin ja sen jälkeen muistin kääntää kasin sisäpuolelta. Tosin ajauduttiin seinälle ja mahdollinen vinolinja kutoselle meni siinä. Nyt olisi ollut loistava tilaisuus testata vinohyppyä. Seiskalle tultiin hyvin ja siihen tuli hyvä hyppy. Se oli sitten siinä.

Jälkimmäinen hyppy seiskalle (eli radan vika) oli parempi.
©Ella Strid

Olin todella tyytyväinen siihen, ettei tuijoteltu radalla mitään! Eikä meno ollut yhtä vyöryvää ja holtitonta kuin aiemmin. Lähestymisvirheet kakkoselle olivat tietysti kurjia mutta olin iloinen että kaikesta mentiin yli. Itse en ollut oikein tilanteen tasalla, olisi pitänyt opetella rata paremmin. Ehkä sitten olisin ollut paremmin kärryillä mistä olen kääntämässä ja minne. Nyt en tainnut juuri ratsastaa radalla. Mutta kivan luottavaisena Senja kuitenkin kulki.

Ope oli eri mieltä vyörymisestämme. Ja taas kuulemma pari kertaa hirvitti että tuleeko stoppi. Itse kommentoin että suoritettiin ehkä 65 % treenitasosta. Mutta harvemmin sitä kisoissa (tai vastaavassa tilanteessa) ihan täysiä itsestään saa annettua. Rata oli todella kivasti suunniteltu ja vaikka rakentaminen olikin työlästä niin oli kiva että oli kisapuomit ja kaikki täytteet. Mieluusti treenaisin tuota samaa rataa vielä vaikka kavalettikorkeuksilla ja saisin tietkin kuntoon.

Kuulemma eilen Senja oli stepannut pesupaikalla hervottomasti. Tänään poikkeuksellisesti ei edes nostellut jalkojaan jalkapesun aikana. Muutenkin oli aika rento tyyppi tänään.

Katja videoi ratamme. Eipä meno videolta kovin ihanalta näytä.