Torstain puomi-kavalettitunnille sain mennä ilman satulaa. Parin viikon kinuaminen auttoi. Tosin ei tullut toivomaani Senjaa vaan turvaratsu Floora (jolla menin viimeksi elokuussa). Floora oli mennyt tänään yhden tunnin aiemmin. Varustaminen oli nopeasti hoidettu vaikka vähän pakoilikin suitsia. Etusuojat, suitset ja varmuuden vuoksi naru kaulan ympäri. Viimeisin oli hyvä veto.
Arvoin taas vaatetusta mutta nyt vallinnut -11°C säilyi tallille eikä siitä radikaalisti muuttunut. Kesähousuilla pärjäsi hyvin. Maneesissa hyppäsin opekorokkeelta kyytiin. Vähän hilkulla olisinko päässyt vain astumalla. Menin kuitenkin perinteisesti ensin mahalleni. Aika sukkelasti selässä. Ope varmisti Flooran läsnäolon.
 |
| Alkutunnin pose. ©Teija |
Ravissa Floora tuntui pelkäävän että putoan. Eteni aika hitaasti. Lopulta vauhtia ei meinannut irrota millään. Laukassa kantattiin kulmat sisään ja tunsin itseni taas ihan aloittelijaksi. Kauhukahva oli kuitenkin hyvä. Varsinkin kun Floora jokusen kerran vähän pukitti raipasta. Harmi että vauhti oli edelleen aika niukkaa.
Odotin että oltaisiin tehty jotakin samantyylistä kuin edellinen tunti. Mutta meille olikin vain 4 puomia ja taas serpentiinihommia luvassa. Ehkä ihan hyvä että menin satulatta, muuten olisi saattanut olla hitusen tylsää. Nyt ei ollut!
Ensin tultiin vain kuvio jokusen kerran ravissa. Floora hituroi ja se piti saada liikkeelle. Kaaria ei oikein taivuttu ja keskityin ensisijaisesti etenemään ja osumaan puomeille. Ope kysyi haluanko pidemmän raipan oman esteraippani sijaan. Yhden hidastelukierroksen jälkeen totesin että tahdon. Vararaippa oli kahvasta hajonnut geeliraippa, jonka geelit tursuivat ulos. Harmillisen liukasta tavaraa, jota oli seuraavaksi kaikissa hanskoissani sekä ohjissa.
Välissä tultiin laukassa yksittäiset vaihdot keskimmäiselle puomille. Floora onneksi vaihtoi helposti ja pysyin kyydissä vaikka loikki kauempaakin.
Laukassa tamma onneksi heräsi paremmin liikkeelle ja vaihteli laukat sangen hienosti itsekseenkin. Serpentiinipuomit tultiin nyt todella vinosti. Mutta lähinnä siksi etten saanut vieläkään ratsastettua kunnon kaarteita. Ope käski lopulta taas miettiä askeleita ja tultiin väleihin 4. Aika suoralla linjalla. Oli rankkaa! Vauhtia piti käydä hakemassa välillä tyhjenneeltä yksäripuolelta ja spurttailla siellä ratsu hereille. Sekin oli rankkaa.
Lopuksi kaksi ensimmäistä puomia nousivat kavaleteiksi ja tultiin rata. En tosiaan ole koskaan aiemmin hypännyt Flooralla mitään, joten vähän jännitti ensimmäinen hyppy radan poikki kun en tiennyt kuinka hyvin humma ohjautuu vai onko riski päätyä eri suuntiin.
Ratana tultiin siis kavaletti molemmista suunnista suoraan radan poikki, sitten molemmista suunnista vinosti lävistäjällä ja lopuksi vielä serpentiini eli kaksi ensimmäistä puomeina, kaksi viimeistä kavaletteina. Me tultiin ekoina.
Ensimmäiseltä hypyltä jatkettiin matkaa yhdessä. Floora oikaisi jättölinjan härskisti eikä se ollut nähnytkään rataa poikki. Toinen oli onneksi jo parempi. Lävistäjät taidettiin tulla vähän isoilla hypyillä mutta parempi niin. Sitten pitkän sivun spurttaus ja serpentiini. Vähän meni kiemurteluksi ja töpöhypyiksi mutta osuttiin kaikille. Heti perään uudestaan. Sakkokierros oli jo huomattavasti parempi. Suht asialliset tiet ja kaikki vaihdot. Se riitti meille. Kuski puuskutti tämän jälkeen tovin. Paaaljon rankempaa kuin Senjalla. Rankkuuden syy siis humman eteen pyytämisessä.
Loppuhölkät sai tehdä myös toisessa päädyssä. Nyt Floora eteni ravissa vähän paremmin itse eteen, nosti niskansa ja kulki jopa pieniä pätkiä pyöreänä. Muutenkin melko pyöreänä ja ainakin huomattavasti lyhyempänä.
Muiden hypätessä meni vielä aika tovi, joten ehdittiin pyöritellä lävistäjiä, ympyröitä, kiemuroita ja siirtymiä. Loppukäynneissä häröilin vähän omiani kaulalla makoillen. Selästä tulin alas naistensatulan kautta eli heilautin ensin toisen jalkani kaulan yli. Liukumäkeä alas. Flooraa ei kiinnostanut.
Kasojen siivouksessa Floora oli loistava apulainen ja pysähtyi aina heti kun minäkin eikä hyörinyt yhtään omiaan.
Humman poishoito oli ihanan nopea. Huomattavasti enemmän hommaa oli nyppiä hevosenkarvat irti ratsastushousuistani ennen pyykkikonetta! Tarrarulla otti vain osan. Pahimmat nypin pinseteillä. Miten niin neuroottinen? Hah!
meni suitsia karkuun
hidasteli
lainaraippa oli liukas ja liukasti molemmat hanskat ja ohjat
pukitti jokusen kerran raipasta
hirveä homma oli nyppiä karvat irti ratsastushousuista
Parannusta:
vaihtoi laukat hyvin
vähän heräsi puomeille
loppuraveissa eteni paremmin, ryhdikkäämmin ja taipuisammin
aikamoinen turvaratsu
pysähtyi hyvin taluttaessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora