Keskiviikkona satoi taas koko päivän lunta (Oulu 81 cm) ja taas jännitin jääkö auto jumiin tallin pihalle. Pakkasta oli enää -8°C.
Estevalkkaan menin Senjalla ja yllätyksekseni humma oli taas jo aiemmalla tunnilla hyppäämässä. Ei tullut viestiä valmiina olevasta ratsusta.
Näin loput edellistunnista ja Senja meni kivan tasaisesti. Edellisellä kuskilla oli kiire pois, joten pääsin Senjan kyytiin hyvin pian. Ehdin kävellä 8 minuuttia ennen kuin loput ryhmäläiset saapuivat. Meitä oli tänäänkin kivasti vain 3. Lyhensin jalkkareita nyt kahdella reiällä vikoihin. Eivät vieläkään tuntuneet liian lyhyiltä. Ehkä pitäisi tehdä vielä lisäreiät.
Alkuverkkailun ehti tehdä kerrankin kaikessa rauhassa. Muistelin taas maanantain oppeja. Hain Senjaa malttamaan, kuulolle ja olemaan kanssani. Eikä Senja ollut onneksi pahasti eri mieltä. Välillä yritti vähän kiiruhtaa mutta pahaa altajuoksua tai vyörymistä ei ollut kuin vasta lopputunnista (pienissä pätkissä).
Hypyt aloitettiin suoralle linjalle ristikkokorkeudella. Välissä oli 3 pehmopuomia avustamassa askeleiden osumista. Ihanan helppoa ja tasaista. Molemmista suunnista. Tultiin sama linja myös pystyllä ja okserilla, suht hyvin edelleen.
Seuraavaksi tultiin kulmasta kaarevalle linjalle. 5 askelta väliin. Ensin ristikkoina nämäkin. Ekalla kerralla en saanut laukkaa vaihtumaan oikeaksi. Sen jälkeen tajusin kääntää kulmasta esteelle tarpeeksi ulkoavuilla ja myötälaukka rupesi löytymään hypystä. (Video kavaltaa että tultiin silti useamman kerran väärässä.) Väli tuntui jäävän joka kerta vähän pitkäksi. Paitsi ihan viimeisellä ratakierroksella. Eikä Senja tuijotellut ovea yhtään vaikka hypättiin taas ihan kohti. Tultiin tämä vielä pystyinä. Kuskin piti taas skarpata että olisin ollut heti esteiden jälkeen toimintakunnossa. Yhä meni liian monta askelta.
Ensimmäinen ratakierros oli turvallisen pieni. Ykkönen oli ristikko ja muutkin jossain 70 cm tienoilla. Joitakin hyppyjä taisi nyt tulla vähän kauempaa ja lopputunnista useamman kerran oli kiire kerätä ohjia takaisin käsiin. Laskin paikat jotta opekin tiesi mistä ollaan menossa. Ykkösen jälkeen meinasi vähän lähteä vyörymään ja ohje oli nostaa nenä ylös. Hankalasta ahtaasta lähestymisestä Senja lukitsi esteen ihanasti ja meni sen empimättä. Vaikka tehtävät seurasivat toisiaan tänään aika nopeasti niin mielestäni ehdin silti mukaan. Pitää varoa ettei lähde kiihtymään liikaa, kommentoi ope.
Toiselle kierrokselle esteet nousivat ja jostakin syystä se tänään taas vähän jännitti. Ei vieläkään isoja (ja pienempiä kuin ekalla ryhmällä). Korkeimmat ehkä 90, enimmäkseen kai kasikymppiä ja osa alle.
Toivoin opelta täysin kommentoitua kierrosta ja sellaisen myös sain. Aivan ihana juttu! Jotenkin ratsastan mielestäni paremmin kun voin keskittyä open ohjeisiin. Voin sitten rataharkoissakin miettiä että mitä ope sanoisi tässä. Alkuradasta auttoi myös jännitykseen.
Ykköselle taidettiin tulla vähän juureen ja se putosi. En tiedä pyysinkö jo vähän alitempoon mutta aika moni paikka taisi tulla lähelle. Linjalle se oli open mielestä hyvä ratkaisu. Kaareva linja tuli tosiaan nyt isommalla vauhdilla kuin aiemmin, tajusin kuitenkin ruveta himmailemaan heti alkumatkasta. Tässä ehkä pidätteet olisivat voineet mennä paremminkin läpi. Hankalasta kolosta suora linja meni ihan superhyvin. Sen jälkeen lyhyt sivu oli mielestäni ihanasti hallussa mutta okserille paikka tuli liian juureen eikä Senja hypännytkään. Mielestäni ollaan kavuttu paljon pahemmistakin paikoista välillä yli. Nyt ei tainnut olla tarpeeksi painetta vaan mentiin jo vähän liiankin rennosti. Uudella lähestymisellä piti hillitä etten rupea usuttamaan liikaa. Nyt mentiin helposti yli.
Se riitti meille. Yhä isompien esteiden hypyissä en pysynyt ihan priimasti tasapainossa vaan vähän retkahdin alastuloissa. Siitä aiheutui pari askelta ajelehtimista ennen kuin ehdin vaikuttaa. Piti myös muistaa tukea Senjaa hyppyyn asti. Alkutunnista taisin taas välillä heittää ohjia pois liian aikaisin.
Eihän se ikinä ole kiva kieltää mutta nyt tuo ei jotenkin mennyt niin tunteisiin. Sitä en tiedä että pitäisikö opetella kampeamaan Senja näistä tilanteista kuitenkin esteistä yli. Toisaalta paikan osuessa Senja ei ole puomiesteille kiellellyt turhaan. Pitäisi siis opetella ratsastamaan hyviin paikkoihin.
Olin päivän tuntiin kuitenkin tyytyväinen. Ehkä uusintakierros samalla korkeudella olisi parantanut luottamustani, mutta ei jäänyt kaivelemaan näinkään. Aika paljon Senjalle tulee muutenkin hyppyjä tällä viikolla, joten parempi olla loikkimatta ylimääräisiä.
Tunnin jälkeen tuli taas uusi kokemus hevosen kanssa. Purin Senjan varusteista ja jätin sen karsinaan syömään heiniä siksi aikaa kun hoidin varusteet pois. Sitten pesupaikalle jalkojen pesuun. Senja kuitenkin elehti että sillä on jano ja tunki turpaansa veden alle. Ei saanut juotua letkusta valuvasta vedestä, joten tein kädestäni kupin ja joi siitä kuin tuttipullosta. Aikamoista. Ei näemmä ollut mikään pikkujano, joten päädyin laittamaan vettä ämpäriin helpommin juotavaksi. Vaikea sanoa paljonko upposi kun täytin sitä samalla letkusta. Ei näemmä tällä kertaa ollut muistanut juoda karsinassa heti tunnin jälkeen.
kuski yhä vähän retkui hypyissä
alkutunnista heitin ohjia pois hyppyyn ponnistaessa
välillä meinasi mennä vyörymiseksi
yksi kielto
Parannusta:
ei hypätty kaukaa
ei tuijotellut tai ollut pinkeänä
jalkani pysyivät hypyissä paremmin
Nila videoi tuntiamme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora