Hitailua jumppalinjoilla

 Sunnuntaina sain toivottua itseni vasta iltapäivälle Turkan kisatiimin estetunnille. Tänään treenit olivat taas aikaisemmin ja ryhmäni oli viimeinen. Ratsuksi tuli Ponne ja Ponne oli samoin kuin minäkin käynyt aamulla kympiltä loikkimassa jo kertaalleen.

Odotin vähän lämpimämpää keliä mutta päädyin kuitenkin menemään ilman toppahousuja. Varmuudeksi nappasin kypärämyssyn matkaan korvien suojaksi. Vasta tallilla tajusin että panta olisi ehkä ollut parempi. -17°C.

Ponne löytyi sisältä suht puhtaana. Varusteet löytyivät mistä pitikin. Suurin haaste oli taas hoitaessa hyörivä humma. Rupesin ihmettelemään onko harjaamisessani jotakin pielessä, sillä Ponne uhitteli oikeasta takakyljestään ihan samoin kuin Senja ja Herkkokin. Rupesi nostamaan takajalkaa kiukkukoukkuun. Uhkasikohan napsiakin. Sen verran minulla oli kuitenkin auktoriteettia että lopetti moisen.

Kiristin satulavyön ajatuksella ennen selkäännousua. (Viimeksi oli liian löysällä.) Aloitin toppahanskoilla mutta melko pian oli tosi kuuma ja vaihdoin kevyempiin hanskoihin. Kypärämyssy tuntui olevan liikaa. Hetken päästä taas tuuli ja se olikin kiva leuan suojana. Ei siis tullut ainakaan kylmä.

Alkuverkassa ravailtiin sangen pitkään. Olin aivan nukuksissa enkä jaksanut suuremmin työstää. Nyt en stressannut kaulan asennosta. Ponne oli kuitenkin suht tasainen. Ei kiihdytellyt eikä kiemurrellut omiaan. Laukassa mentiin ensin hetki rennosti eteen ja sen jälkeen niska ylös ja lyhyttä laukkaa. Vain vasen kierros alkuverkassa. Onneksi opelta sai taas hetken täsmäohjeita. Minulla kun on edelleen hankaluuksia hahmottaa koska on hyvä.

Esteet oli kasattu jumppalinjoiksi. Aloitettiin niistä pisimmällä eli kymmenellä kavaletilla. Välissä oli vähän tötteröitä ja ohjauspuomeja. Onneksi Ponne ei katsellut mitään vaan meni suoraviivaisesti. Alkuun humma ei kuulemma ollut ihan suora. Sain kai korjattua. Toiseen suuntaan mentiin kerran vahingossa linjan jälkeen open sisäpuolelta kun en ollut varma mistä pitäisi mennä. Mielestäni ope seisoi suoraan linjalla.

Pikkukorkeuksilla sujui ihan ok. Kun kavaletit vähän nousivat niin Ponne hukkasi oman imunsa ja sitä piti patistella eteen. Ei reagoinut jalkoihihi, joten heiluttelin raippaa ilmassa. Eniten tällä tehtävällä ketutti se, ettei meinattu saada omaa vuoroa millään. Olin valmistautumisympyrällä jotenkin väärässä hetkessä. En halunnut mennä heti kaverin perään ja kun tein ympyrän väliin niin aina joku muu kiilasi väliin. Meidän lisäksemme oli siis 5 muuta ratsukkoa.

Ratapiirros kaapattu wa-ryhmästä.

Ponne hikosi märäksi jo tässä. En yhtään ihmettele kun odotettiin ympyröillä vuoroamme ties kuinka kauan. Sama olisi ollut vaikka kävellä sen aikaa kun muut ensin hyppäävät.

Sitten tultiin sama linja alle, kenttä ympäri samassa pikkulaukassa ja kolme pystyä keskeltä. Ensimmäinen kertamme pystyille oli aivan nappisuoritus.

Toisella kierroksella tultiin taas linja alle, pikkulaukkaa ympäri pystyille ja sitten kaarre oikealle pidemmän laukan kavaleteille kasvattaen laukkaa. En muista mikä meni höpöksi mutta käsky oli laukata ympäri ja tulla viimeiset kavaletit heti uudestaan. Eikä täysiä. Sitten meni hyvin.

Lopuksi tultiin pidemmät kavaletit vielä toisesta suunnasta eli vasemmassa laukassa kohti tallia. Ensin taas ihan todella hyvin. Toisella kerralla ekalle tuli jalkavirhe. En muista putosiko. Ope kysyi että tahdonko vielä korjata. Päädyin siihen ettei tulla enää. Muuten olisi luultavasti käynyt kuten kaverille ja yhdestä sakkokierroksesta tulikin noin viisi.

Pidempien kavalettien laukka on kuulemma meille sopiva ratalaukka. Vastasin että tästä tunnista jäi mieleen lähinnä se lyhyempi, koottu laukka.

Hölköteltiin hyvät pätkät ravia loppuun. Nyt ei ollut enää kovin tylsää tai työlästä. Ponne taisi ehkä itse hakea vähän rennommalle niskalle. Ope suositteli Ponnelle vielä hyviä loppukäyntejä vaikka rantaan. Niin sitten livahdettiin sinne muiden purkaessa esteet.

Ponne käveli nätisti (hieman empien) ensimmäiseen risteykseen. Siihen jumahti. Mentiin koiranulkoiluttajan imuun ja päästiin melko pitkälle ihan hyvin. Olin päättänyt missä käydään kääntymässä ja totesin että sinne myös mennään. Ponne pysähtyi, jumitti ja peruutti. Ei sentään kovin innokkaasti ollut pyörähtämässä takaisin. Annoin katsella hetken ja lopulta komensin eteen. Päästiin aina pari askelta ja sitten pysähtyi uudestaan. Lopulta suostui pysymään käynnissä. Kova oli pörinä, taisi luulla että joku vaanii ojassa. Odotin että olisi halunnut spurtata sitten vauhdilla kotiin mutta tyytyi töpöttämään pikkuravia. Halusin käyntiä ja käynti lopulta löytyi, ei vaan kovin rento. Pitkiä ohjia en uskaltanut antaa sillä yllätysmuuvit eivät olisi yllättäneet.

Tallissa oli todella hiljaista. Kylmäsin jalat ja humma ehti kuivua vähän syödessään. Vinkkien perusteella löysin Ponnen oman oranssiraitaisen loimen ja nakkasin humman loimitettuna pihalle.

Ongelmia:
ei mennyt jalasta eteen
kymmeniä ympyröitä kun ei mahtunut tehtävälle

saatettiin pudottaa jotakin
jumittelut loppukäynneillä

Parannusta:
laukka säätyi
suht tasaista menoa

Videoista kiitos ainakin Liinalle ja Marialle.