Keskiviikon estevalkka siirtyi taas tuntia aiemmaksi. Juuri tällä viikolla se sopi itselleni erittäin huonosti. Onneksi ope sai järjestymään Senjan jo edelliseenkin ryhmään, joten riitti että olin paikalla 19.00. Kuvittelin olevani vähän aiemmin, mutta aika hilkulle meni.
Auton mittari näytti tallin pihaan kaartaessa -20°C. Lauantaina kun menin jo hehkuttamaan että nyt on pahimmat pakkaset ohi. Pah! Toppahousuja en laittanut edelliskeskiviikon katastrofin jälkeen. Reiteni suojasin rainlegseillä. Toppahanskat, sekä tuubihuivi korvien päälle. Varpaanlämmittimet. Aika hyvä. Paitsi että vähän isommaksi säädetty (jotta mahtui ohuemman takin päälle) turvaliivi ei mahtunutkaan enää takin alle ja takin vetoketju korkkasi jumiin. Onneksi takki pysyi neppareiden avulla päällä ja turvaliivi lämmitti vatsan.
Alkuun oli sangen keskittymiskyvytön olo. Silmänikin rupesivat vuotamaan jo alkuraveissa ja ripset meinasivat jäätyä kiinni.
Aloitettiin tulemalla upouusien lötköpötköpuomien yli ravissa. Ääni paljasti että joku meillä osui puomeihin. En osannut itse sanoa että mikä. Kuulemma toinen takanen. Senjaa ei näyttänyt haittaavan. Sain onneksi vähän paranemaan.
Laukassa sitten sama juttu puomien yli. Ohje oli vaihdella istunnan keveyttä. Perusistuntaa ja kevyempää. Toive oli tulla lähelle ensimmäistä puomia ja rennosti. Sain korjattua paremmaksi.
Sitten tultiin jumppalinja toisesta laidasta. Kuulemma 6 metrin välit jos muistan oikein. Ensin pikkuesteinä. Sai edetä rennosti ja reilusti. Itse tuin käsiä harjaan hypyissä. Taisi pysyä myötälaukat. Ekalla kerralla meinattiin tulla liiankin pienesti. Lopuksi osa nousi ja tunnin jälkeen yllätyin kun vika oli ysikympissä. Ei tuntunut niin isolta.
Lopuksi tultiin keskilinjan pitkä jumppa. Matkalla oli 8 puomia tai kavalettia, pysty ja okseri. Ensin pikkukorkeudella. Sujui tasaisesti. Hankalinta oli kaarteet tehtävän jälkeen.
Kun okseri nousi okseriksi niin ekalla ylityksellä Senja kompastui siihen. Kysyin opelta olisiko pitänyt tehdä jotakin toisin. Ei kuulemma. Okserin noustessa meni hankalammaksi olla mukana hypyissä. Ensin jäin vähän jälkeen. Open ohjeesta sain mentyä paremmin mukaan. Kaarteissa molempiin suuntiin paino kaikkosi oikealta jalustimelta. Aika huonosti siinä hetkessä ehti mitään huomata. Kaarteet eivät olleet kovin tasapainoisia. Plussaa että mentiin aina kuitenkin yhdessä ja samaan suuntaan.
Purkaessa yllätyin että linjan okserikin oli aika iso. Noin 95-senttinen. Ei siis ihme jos vähän jänskätti hypätä sen kokoista ns. kohti seinää kun ei muutenkaan ollut ihan ihanasti hypyissä mukana.
Tallissa tuntikaveri sai kiskottua takkini pään yli pois. Hetken rassaamisen jälkeen sain vetoketjun taas toimimaan ja huomasin ettei se edes hajonnut. Hyvä.
takin vetoketju korkkasi
silmistäni vuosi vesi
Senja kompastui okseriin
en osannut olla isommissa hypyissä mukana
kaarteet eivät kovin tasapainoisia
Senja säikkyi (vain) opea
Parannusta:
pysyttiin aika keskellä linjoja
ei kieltoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora