Tiistaina oli taas omaan makuuni liikaa pakkasta, parikymmentä. Tallilta tulikin viesti että iltatuntiamme ei ole, tulisinko jo aiemmin. Neljältä oli pienryhmätunti puomeja, sinne siis. Tallillekin sai huristella vielä auringon paistaessa.
Kysyin etukäteen saanko mennä ilman satulaa ja tuli myöntävä vastaus. En sitten laittanut toppahousuja vaan vetoketjuvikaiset Aiverini. Aiverit kun näyttivät imevän karvoja huomattavasti Pikeurin pöksyjä vähemmän. Repusta löytyi tuubihuivi korvien suojaksi.
Odotin saavani jonkun pyöreän turvaratsun. Siksi yllätti aika paljon että listassa luki Efe. Piti vielä varmistaa että ilman satulaa on ok. Joo joo! Ämpärissä oli takasuojatkin, ohjeissa ei lukenut niistä mitään mutta ne sai laittaa. Viritin vielä kaulan ympäri riimunnarun turvakseni. Pidinkin siitä lähes koko tunnin kiinni.
Efe oli hoitaessa kiltisti. Tiesin että suitsiminen on hankalahkoa mutta opin siihen jo kertaalleen avustaessani hyvät jipot ja siinä ei nytkään mennyt kauaa. Kunhan niskahihnan sai kurotettua turvan päälle niin loppu meni helposti. Huomattavasti hankalampaa oli saada Efe kulkemaan ovista. Ensin juurtui karsinaan, sitten tallin ovelle ja olikohan vielä maneesinkin ovelle. Ja sama paluumatkalla.
Ratapiirroksen mukaan kasattiin 8 puomia toiseen päähän ympyrälle 9 metrin välein. Vähän kuin kellotaulu. Toiseen päähän tuli 8 puomia ympyrän kaarelle, olivatkohan välit 1,2 metriä.
Selkään lähdin hyppäämään opekorokkeelta. Efe pyörähti vähän sivuun mutta yletyin kuitenkin hypähtämään mahalleni selkään. Humman mielestä tämä oli sen verran arveluttavaa että lähti vähän pinkeänä kävelemään paikalta. Minä makoilin mahallani kyydissä. Sain Efen pysähtymään mutta odotin kuitenkin että ope tuli varmistamaan ennen kuin vääntäydyin istumaan. Ei mennyt ihan tyylipuhtaasti vaan kopsautin vahingossa kengällä lautasille. Onneksi Efe ei suuttunut. Mielestäni tuollaista vahinkopotkimista pyllylle ei saisi tapahtua. Herkempi humma poistaa kuskin tuollaisesta.
Ope kertoi alkuun juttuja Efen pakkasvirroista ja pukitteluista. Olinkin jo ehtinyt unohtaa että viimeksi tuli tosiaan muutama pukki. Kuulemma lämmettyään rauhoittuu. Onneksi tänään ei ollut pinkeilyä eikä tullut yhtään pukkia.
 |
| Posekuva alkutunnista. ©Venla |
Alkuun mentiin askellajit läpi. Käynnissä pysyin hyvin mutta ravissa ja laukassa pidin turvanarustani kiinni. Ilman oli turhan huteraa. Askeleet olivat aika tasaiset eikä siirtymissäkään ollut pomppuisaa. Tänään en kiinnittänyt ponitikkaukseen huomiota. Ravikeventelyn jätin kokonaan välistä. Laukan pudotti alkuun pari kertaa pois mutta sain nostettua takaisin. Eikä tuijotellut ovea tai ihmisiä.
Olisin voinut taivutella enemmänkin. Odotin ehkä pahempaa pää pystyssä juoksentelua ilman martingaalia. Yläkautta ei tuijoteltu missään vaiheessa. Käynti tuli aika kivaksi ja rennoksi, ravissa ja laukassa tuli hyviä pätkiä mutta tehtävillä ei ehtinyt miettiä enää rentouksia.
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kaarevan linjan puomit käynnissä. Vasen kierros. Ulkoreunasta ja 2 askelta joka väliin. Olipa hankala miettiä tasaisia käyntiaskeleita. Sitten ravissa. Me sisäreunasta ja 1 jalka aina joka väliin. Meni useampi kierros että sain ravin tarpeeksi hyvin liikkeelle eikä tullut ylimääräisiä askeleita väleihin.
Taaempi kahdeksan puomin ympyrä tultiin laukassa. Sama homma että meni hetki ennen kuin päästiin vauhtiin. Joka väliin piti tulla 2 askelta. Osaan lipsahti kolmas. Lisäksi tuli muuta söhellystä. Asetus unohtui ja välillä käytiin treenailemassa asetuksia toisessa päädyssä. Saatiin kuitenkin suht kunnialla tehtyä.
Hetken huilien aikana vaihdettiin suunta ja tehtiin kaikki sama myös oikeaan kierrokseen. Käyntipuomeilla Efe aloitti harppaamalla ekan välin yhdellä. Siitä pari vai kolme sakkokierrosta. Reittikin piti saada kuntoon. Ravissa aloitettiin taas liian hitaasti, jonka lisäksi kiemurreltiin mistä sattuu. Lopulta Efe vilahti sisälaidasta ohi. Tämänkin ehti tehdä kaksi vai jopa kolme kertaa ennen kuin sisuunnuin kunnolla. Tällä tehtävällä tunnuttiin kummasti olevan aina kaverin hännässä. Eikä auttanut vaikka kävin välillä kauempana maneesissa hakemassa vähän tilaa. Lopuksi Efe kuitenkin heräsi ja saatiin tähänkin suuntaan askel venymään hyvin.
Laukkasuunta ympyrällä tuntui olevan hankalampi. Vielä lisää askelpituutta. Välillä livahti taas kolmatta askelta sekä nyt vääriä laukkojakin. Nyt Efe vilahti pari kertaa näistäkin puomeista ohi. Loppua kohti kuitenkin heräsi liikkeelle ja saatiin viimeinen kierros muistaakseni onnistumaan puhtaasti.
Loppuraveissa Efellä olikin kunnon hönkä päällä ja viipotettiin melko hurjaa vauhtia. Yritin samalla vähän taivutella ja hakea rennompaa niskaa. Vähän sinnepäin.
Loppukäynnit käveltiin rauhassa ja Efe sai tunnin tauon ennen seuraavaa tuntia.
Kotona huomasin että ratsastushousut eivät olleet ihan karvattomat, muutama kymmenen karvaa. Sen sijaan housujen läpi oli mennyt aikamoinen kasa karvaa ja kerrastosta oli tullut pörröinen. Pitänee siis todeta että Äimiskän hevosista vain irtoaa enemmän karvaa kuin Turkalla. Näin neljän hevosen otannalla. Näistä neljästä Efe oli myös ensimmäinen, jonka kyydissä takapuoleni nyt hiertyi.
ovista kulkeminen
ilman kauhukahvaa oli huteraa
kerrasto oli tunnin jälkeen karvoissa
Parannusta:
ei suuttunut huonosta selkäännoususta
ei pukitellut
ei tuijotellut
heräsi liikkeelle
pysyin hyvin kyydissä
rentojakin pätkiä väliin, ei tuijotellut yläkautta
saatiin tehtävät tehtyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora