Lauantaille odotin vähän yllätysratsua. Sellaista ei tullut vaan jatkoin hyppäämistä Senjalla. Aamulla oli vielä kylmähkö vaikka aurinko paistoi. -8°C tallille mennessä ja -4°C lähtiessä.
Senja löytyi sisältä ja oli oma itsensä. Tosin tänäänkin yritti napata rinnuksista kun laitoin suitsia. Sama on tapahtunut parin viikon sisällä kerran aiemminkin kun säädin leukahihnaa kiinni. Kivahdin ja heilautin kättäni ihan refleksinä, se tuntui riittävän Senjalle hyvin ja sen jälkeen oli hevosiksi.
Esteet olivat maneesissa valmiina. Taas yllätyin kun tänään olikin ihan ehta ratatreenipäivä. Sarja, ja nyt oikea vesimattokin. Kuulemma ratapiirroskin oli ollut mutta näin sen vasta tunnin jälkeen. Onneksi rata oli helppo oppia ihan kertomallakin. Tunnilla oli täydet 6 ratsukkoa.
Alkuverkassa tunsin olevani hidas. Olin vielä käynnissä kun muut laukkailivat. Olin päässyt raviin asti kun tuli käsky vaihtaa suuntaa. Ehdin silti ottaa pienen laukkapyrähdyksen. Ovesta tuleva aurinkokaistale ei onneksi ollut Senjan mielestä paha juttu. Laukattiin pidempään sitten vasempaan kierrokseen ja lopuksi vielä hetki ravia. Aavistuksen vyöryvä ja hieman etumatala. Kohottelin lapoja ja taisin tehdä temponmuutoksia.
Verkkahypyt aloitettiin kulman ristikko-okserille (kuvassa 10). Ponnistuspuomeina punaiset lötköt. Senja ei tuijottanut estettä vaan sen vieressä uralla seissyttä opea niin ettei meinattu päästä uraa pitkin suoraan. Ohje oli mennä ensin uraa pitkin ohi ja näin tehtiin. Taidettiin hypätä tämä neljästi ennen kuin Senja lopetti open tuijottelun. Este ei ollut yhtään paha juttu.
 |
| Päivän rata. Ryppyisestä valokuvasta tuunattu luettavaksi. |
Toisesta suunnasta riitti vähempi määrä toistoja. Tosin silti sain kerran hyppäytettyä liian kaukaa.
Tultiin sitten vielä vaihtotehtävänä pysty (8) ja kavaletti (6). Ekalla kerralla ekalle taisi lähteä kaukaa enkä ollut mukana, vaihto tuli. Toista vaihtoa ylivarmistelin kiertymällä itse. Siitä tuli noottia. Toisella kierroksella ei tainnut tulla kumpaakaan vaihtoa hypyssä. Ohje oli johtaa ja jos ei sillä vaihtu niin pyytää vaihto pohkeilla. Vaihdettiin siis pari askelta myöhässä. Mutta reitit taisivat olla hyvät.
Sitten tultiin rata pikkukorkeudella. Kävin näyttämässä vesimaton (9) taas epäkorrektisti kohtisuoraan, tosin vain toisesta suunnasta. Senja vähän kavahti mutta katseli sitten rauhassa. Meidät jätettiin hyppyvuoroissa vikaksi ja muiden suorittaessa käveltiin yksäreiden puolella. Ensin odoteltiin vain pitkin ohjin. Oman vuoron lähestyessä vähän ravailin omalla puolellamme. Valmisteluun sisältyi laukkaa ja vaihto lennosta.
Ensimmäinen rata oli yllättävän tasainen. Odotin pahempaa tuijottelua muttei Senja juuri katsonutkaan mitään. Enkä edes paineistanut suuremmin. Vedestä yli empimättä. Porttia ei katsottu kumpikaan. Pahin oli ehkä ovikulma ja sen ihmiset. Pientä jännitystä ennen sarjaa. Ratsastin kaikki paikat ja Senja kuunteli. Myötälaukat. Hyvä suoritus, tosin ei ihan yhtä priima kuin toissapäivänä.
Saatiin vielä korotettu kierros. Meille nousi kasikymppiin ja tässä hallissa ne näyttivät taas pikkuisilta. Vaihdoin hanskat kevyempiin ja tuntui että sain vähän herkemmän tuntuman. Valmistautuessa en suuremmin usvatellut ja ilman prässäämistä Senja tuntui ottaneen painoa paremmin takaosalleen.
Jälkimmäinen kierros taisi omasta mielestäni mennä paremmin kuin open mielestä. Sangen tasaista ja yhä ratsastin kaikki paikat. Senja tuntui olevan kivasti läsnä ja kanssani. Enkä retkunut hypyissä. Ope kommentoi että pari kertaa tultiin niin lähelle että pelkäsi että Senja stoppaa jos heitän ohjat pois. Enpä heittänyt. Ja jos tasapaino vähän hypyssä menikin niin sain korjattua paljon nopeammin. Senja kuulemma näytti hypätessä rennolta ja taitaa ruveta luottamaan minuun. Mutta paljonhan me treenaammekin Senjan kanssa yhdessä. Tämä oli kiva kuulla.
Saatiin sakkokierros kolmen laukan linjalle takaisinpäin kun tultiin se vähän turhan lentämällä. Jatkoin sakot heti perään eikä se tainnut olla hyvä juttu sillä lennettiin ihan samoin kuin radalla. Käytiin käynnissä ja kaveri tuli välissä. Sitten uudestaan. Nyt paikka tuli vähän lähelle ja väli meinasi jäädä jopa vähän pitkäksi. Mutta kolmella mentiin yhdessä ja tämä riitti meille.
Kello taisi olla jo sen verran että aika oli loppu. Meidän loppuverkkamme jäivät tekemättä ja parkkeerasin Senjan satulanvaihtoon seuraavalle kuskille. Onnistuinpa sitten vielä kasoja kerätessäni kuulemma säikäyttämään Senjan. Voi hönttiä tammaa.
yritti (taas) napata rinnuksista suitsiessa
tuijotti opea okserin lähestymisissä
3 laukan väli vähän lentämällä loppuun
Parannusta:
ei tuijoteltu esteitä
ei säikkyloikkia
ratsastin kaikki paikat ja mentiin kaikista yhdessä yli
Katja videoi jälkimmäisen ratamme ja sakkokierrokset linjalle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora