Lauantaina oli puomitunti ja sain mennä taas Senjalla. Kylmää oli n. -11°C ja tunnille tuli 5 ratsukkoa.
Senja oli saanut uuden satulan mutta kiinnitin huomiota vain uuteen panssarivyöhön. Taas vähän naftin mittainen. Harjatessa sain hummalta poikkeuksellisesti pahan silmän lisäksi pienen uhkauksen toista takasta nostamallakin.
Tehtävät olivat maneesissa valmiina. Tässä vaiheessa huomasin että ohjat eivät ole enää ihan priimakunnossa. Ope katsoi ja totesi että pitää vaihtaa mutta kestänee tämän.
Alkuverkat mentiin taas tavalliseen tapaan. Vasta kun ovikulman takkikasat muuttuivat niin Senja kauhistui. Tein laukassa vaihdot ja loivia kiemuroita vastalaukalla. Yritin hakea suoruutta asettamalla ulos ja taisin hakea kevyttä tuntumaa. Vähän temponmuutoksia. Melko pikaiset verkat. Varmaan tein jotain ravitaivuttelujakin.
Hommat aloitettiin puomeilla. Toisella pitkällä sivulla ravissa, toisella laukassa. Suoraan yli. Ravipuomit mentiin omasta mielestäni joka kerta sangen siististi ja tasaisesti. Laukannosto kohti ovea oli vähän hankala, mutta selvittiin. Eikä tullut edelleenkään sellaisia liikkeitä että omasta mielestäni olisin ollut ongelmissa ilman satulaakaan. Laukassa myötälaukat pysyivät. Oikea kierros oli aika tasainen, jotakin pikkuviilausta taisi tulla.
Laukkapuomit nousivat toisesta päästä ylös ja tultiin tehtävää lopulta myös vasemmassa kierroksessa. Taas tuli sellaisia ohjeita, joita kuvittelin jo tekeväni ennen käskyä. Esim. "aseta ulos". Oikea lapa tuntui kaipaavan kohotusta molempiin suuntiin. Täydelliset paikat menivät hukkaan jos piti miettiä jotakin muuta, kuten välimatkaa kaveriin. Tein aina ratkaisut, mutten aina niin hyviä. Sen sentään tajusin jos olin tulossa ihan liian pienessä laukassa sisään. Loppuun tuli pari sakkokierrosta. Parani vähän.
Jossakin näillä main vaihdoin kevyemmät hanskat käteen. Virhe! Vaikka olin käyttänyt ne pesukoneessa niin silti torstain lainaraipasta oli jäänyt niihin liukastinmönjää. Hetken päästä ohjat eivät meinanneet pysyä käsissä enää millään. Kummasti hankaloitti KAIKKEA!
Siirryttiin serpentiinipuomeille. Tänään niitä oli vain 3 ja olivat etäämpänä toisistaan. Ensin tultiin ravissa kiemuroilla. Taas ohimennen Senja tuijotteli ovelle ilmestyneitä ja myöhemmin kadonneita ihmisiä kauhuissaan. Ehkä itsekin hätkähdin niitä ja reagoi siksi niin isosti?
Ravissa saatiin tehtyä ihan asialliset kuviot. Lavat haltuun ja keskeltä yli. Auttoi kummasti kun jo kaaren lakipisteestä tähtäsi puomille. Laukassa sitten samaa. Rupesi menemään vähän sähellykseksi kun Senja jännittyi lähdössä, ja tehtävällä ohjat venähtivät 20 cm pidemmiksi. En tykkää turhista selittelyistä mutta pakkohan tätä oli jotenkin puolustella. Vaihdot vasempaan tulivat aika hyvin, oikealle vähän heikommin, mutta taisin saada osan.
Sama tultiin myös kavaleteilla. Kummasti ensimmäinen hyppy tuli aina ihan juureen. Senja rupesi kiihtymään ja liukkaat ohjat häiritsivät noin 80 % suoritustani. Kisoissa radalla ei menosta tällaisessa tilanteessa tulisi yhtään mitään, ei koulu- eikä esteradalla. Turhautti roimasti, mutta yritin tsempata että tässä taas opettelen toimimaan häiriötekijöistä huolimatta. Lopulta nakkasin hanskat kokonaan pois. Onneksi käteni olivat lämmenneet sen verran ettei pakkanen haitannut. Edelleen vaan oli aika liukasta. Nyt sain sentään nappuloiden kohdalta pidettyä jotenkuten kiinni. Ei enää pelkkää suhailua.
Me saatiin onneksi pahimman töppäilyn jälkeen vielä uusintakierros ja mahdollisuus korjata. Auttoi vähän. Ja kun vaihdettiin suuntaa niin saatiin tulla eri suunnasta kuin muut, siten että tuli kaksi vaihtoa oikealle. Se oli open ehdotus, mutta olisin toivonut samaa itsekin. Kaarista ei tullut kovin kauniita ja tasapainoisia, mutta saatiin lopulta kaikki vaihdot.
Loppuraveissa ohjat pysyivät käsissäni ja Senja kulki letkeästi ja suuremmin tuijottelematta.
Senjalla jatkuivat hommat koulutunnille ja satula vaihdettiin. Ehdotin opelle että nyt olisi hyvä hetki vaihtaa myös ohjat. Niin seuraava kuski sai onneksi sekä ehyet, että toivottavasti myös vähän pitävämmät ohjat. Liukastetut (rikkinäiset) ohjat ja kamaluuden aloittanut rikkinäinen raippa päätyivät roskiin.
Itse pesin hanskani tämän jälkeen vielä liuotinaineella, saippualla, koneessa, uudestaan liuottimella ja vielä kerran saippualla ja toivon parasta! (Myöhemmin taisin pestä ne vielä Fairylla.)
hanskojen myötä liukastui kaikki mihin koskin
ohjat eivät pysyneet käsissäni
serpentiini meni vähän suhailuksi
kaikki hienosäätö puuttui
Senja tuijotteli takkeja ja ihmisiä ovikulmassa
Parannusta:
suorilla oli lähinnä pikkuviilausta
vaihdot löytyivät aika hyvin, varsinkin vasemmalle
saatiin tulla tehtävä toisesta suunnasta kuin muut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora