Maanantaina Äimiskälle ajaessa auton mittari näytti -17°C. Pelkäsin että olin pukeutunut turhan kevyesti kesähousuihini mutta hyvin tarkeni. Ratsuksi tuli taas Senja ja ratsukoita taisi olla kaikki 8.
Alkutunnin pidin paksumpia ratsastusrukkasia mutta niissä oli todella huono pito ja käsiä piti pusertaa väkisin nyrkkiin. Silti ohjat valuivat. Vaihdoin sitten lennossa välikausihanskat taskusta. Talvitakin kanssa meinasi olla hetkittäin jopa kuuma.
Alkuverkassa mentiin taas askellajit läpi molempiin suuntiin. Ravissa kieli pilkotti. Mutta ovea ei tuijoteltu tänään. Yritin jo alkuverkassa nostaa oikeita laukkoja mutta suoralla se oli hankalaa.
Jatkettiin samaa suoruus- ja kokoamisjuttua, jota ollaan tehty jo useampi viikko. Taas tultiin koko tunti keskilinjaa pitkin kohti katsomoa. Keskilinjalla tehtiin siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin, myöhemmin laukasta käyntiin ja takaisin.
Pitkillä sivuilla taivuteltiin. Oikeassa kierroksessa etuset piti pitää omalla paikallaan ja taivuttaa vain kaulasta. Vasemmassa kierroksessa haluttiin enemmän avomaista menoa ja etusetkin sisälle. Hankalaa oli huomata Senjan pään kallistelu ja vinous. Lapoja ylös oli ohje tänäänkin. Ravissa Senja kompasteli poikkeuksellisen paljon. Yleensä ei juuri koskaan. Keulaa ylemmäs, ohjeisti ope.
Alkuun tamma ei oikein ollut avuilla mutta suht pian meno parani ja tasoittui. Siirtymät paranivat ja avosta tuli suht koottua ja kepeää. Ehdottomasti eniten noottia tuli etukenottavasta kuskin asennosta. Tänään ei ollut seisoskelutaukoa, jonka aikana olisin ehtinyt venytellä kinttuni auki.
Oikean laukan nosto oli yhä hankala ja välillä meinasi ruveta sakkaamaan koko nostot. Parhaiten oikea laukka nousi yllättäen keskilinjan lopusta juuri ennen lyhyttä sivua. Erikoista. Myös pitkällä sivulla oli välillä hankaluuksia saada oikeaa laukkaa. Vasen tuli helposti pyydettäessä ja oli paremmin työstettävissä. Vasemman laukan avossa tuli oikein makeita pätkiä.
Laukasta käyntiin tuli myös asiallisia siirtymiä. Ei ehkä ihan kasia mutta ainakin 7,5 parhaimmillaan. Senja rupesi nippuuntumaan ja peileistä kaula näytti aika lyhyeltä. Siitä ei kuitenkaan tullut sanomista. Loppuraveissa päästin vähän pidemmälle kaulalle. Vähän lähti jolkottelemaan omiaan eikä ihan venyttänyt.
Senja jatkoi hommia seuraavalle tunnille ja illalla vielä kolmannen. Kuskille ei tullut loppukäynneissäkään kylmä. Yllättävää! Kotiin kyllä hipsin aika nopeasti.
kuski etukenotti
alkuverkan ravissa kieli pilkotti Senjan suusta
kompasteli ravissa ehkä 7 kertaa
oikean laukan nosto
Parannusta:
ei tuijotellut ovea
parani hirmuisesti loppua kohti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora