Esteille osumista harkkakisoissa

 Sunnuntaina Turkalla oli harjoituskisat. Tarkoitus oli pitää nämä seurakisoina mutta korona kielsi. Toki sääntöjäkin yhä tulkittiin aika laveasti ja olin taas Flipen keskimmäinen kuski. Luvassa tänäänkin 90 cm. Tänään parhaille oli tarjolla ruusukkeitakin.

Ratapiirros ja kasausohjeet tulivat wa-ryhmässä edellisenä iltana. Samoin lähtölistat. 90 ja metri yhdistettiin samaksi luokaksi ja arvosteluna oli vaikeutuva A.2.0, ensimmäinen kerta itselleni tuota arvostelua. Jokaisesta puhtaasti hypätystä esteestä saa siis sen järjestysluvun verran pisteitä. Viimeiselle esteelle on myös vaihtoehtoinen jokerieste (kapea este tällä kertaa) ja siitä saa tuplapisteet. Eli isoimmalla pistemäärällä ja nopeimmalla ajalla voittaa.

Tallilla aamuni alkoi esteradan viimeistelyllä. Nyt linjat mitattiin ihan mitalla mutta silti ope sääti niitä myöhemmin. 21 metrin linjaa lyhensi ja 17 metrin linjasta lähti yksi laukka-askel pois. Esteet oli liputettu vähän miten sattuu mutta eipä tuo haitannut. Huomasin vasta juuri ennen omaa vuoroani.

Rataan tutustumista ei tänään ollut ja tajusin sen vasta kisojen jälkeen. En kävellyt rataa missään vaiheessa läpi. Ihmettelin vain kun en meinannut muistaa kuin kutoseen asti. Pikkuluokissa oli siihen asti sama alku.

Toppavaatteista huolimatta ensimmäistä luokkaa kellottaessa tuli vilu. Pakkasta oli ehkä viitisen astetta. Mieluummin silti pakkanen kuin uhattu nollakeli. Silti tuli vähän tilsoja.

Meidän (yhdistetyssä) luokassamme oli lopulta kai 8 ratsukkoa. Me Flipen kanssa aloitettiin.

Humma oli ehditty purkaa 70 cm jäljiltä, onneksi huomasin ajoissa. Sangen nopeasti varusteet saatiin takaisin niskaan. 80 cm oli jo alkanut kun poistuttiin tallista ja mietin että olen aika hyvään aikaan verkkaamassa.

Käveltiin yläkentällä hetki ja sitten ravailin ja laukkailin molempiin suuntiin kun oli niin väljää. Taivuttelin varsinkin oikealle. Nyt unohdin keskittyä rentouteen ja mentiin vähän isommalla paineella kuin aiemmin. Koska edellisen ratamme jälkeen ei ehtinyt olla treenejä niin päätin kokeilla verkassa vähän hankalampia lähestymisiä ristikolle. Yli mentiin silti. Paitsi yhden kerran kun toinen kuski oli kuulemma varannut esteen enkä ollut kuullut mitään ja olin kiilaamassa eteen. Flippe juoksi oikealta ohi kun herpaannuin enkä tiennyt minne mennä.

Pysty pienempänä ja ysikympissä sekä lopulta yksi hyppy okserille menivät hyvin. Sitten tulin kärsimättömäksi ja lähdin jo alas. Totesin että hyvä mennä opettelemaan rataa. Onneksi Flipen viimeinen kuski sen minulle pari kertaa päivän aikana selitti.

Ratapiirros wa-ryhmästä.

Lähes joka esteessä oli täytteitä, mutten ollut niistä huolissani vaan siitä, saanko Flipen ohjattua tolppien väliin. Jokeriesteenä oli kapea enkä meinannut lähteä riskeeraamaan sen kanssa. Enkä viitsinyt tehdä kovin supertiukkoja lähestymisiä samasta syystä.

Odotellessa oltiin käynnissä ja tankkasin rataa mieleeni. Enkä edes muista että tervehdinkö tuomaria. Lähtömerkin jälkeen kiersin uralle ykkösesteen taakse ja otettiin lähes koko kentän verran laukkaa pohjille. Huusin taas matkalla opelle että onko laukka hyvä. Ei kuulemma yhtään lujempaa.

Ykkönen ylittyi hyvin. Tosin laukka vaihtui vääräksi. Pudotin rauhassa raville ja ohjasin oikoreitille. Kakkosesta yli vaikka taidettiin tulla hitusen vinosti. Ennen kolmostakin tein pienemmän reitin mutta laukka meni vähän töpöksi. Osuttiin kuitenkin kolmoselle. Sen verran pienessä laukassa että suunnitelma b käyttöön ja 6 askelta väliin ennen nelosta. Siihenkin piti ratsastaa vähän eteen.

Iloisesti ykkösestä yli.
©Iida Ruonala

Huolellinen kaarre vitoselle. Vaan puolipidäte taisi unohtua tyystin ja hypättiin vitosesta läpi. Sujuva 3 askelta kuitenkin linjalle. Kutosen jälkeen kiersin suosiolla reunoja myöten loppuradan. Seiskalle yllättävän asiallinen reitti ja puhtaasti yli. Myötälaukka, eli vaihtui hypyssä. Oikein asiallinen kaarre kasille ja hyvällä hypyllä yli. Taas löytyi myötälaukka jo hypystä. Tässä vaiheessa kuski meinasi ruveta jo ilakoimaan että tämähän sujuu.

Seiska oli kakkonen toiseen suuntaan.
©Iida Ruonala

Matkalla ysille ope kommentoi että tarkkana. En ihan tiedä että miksi. Vesimaton yli eli ysille tuli myös oikein hyvä hyppy. Tein maltilla hyvän tien uraa pitkin ja myös viimeinen trippeli ylittyi oikein siististi. Maalilinjan paikan unohdin katsoa, joten jatkoin varmuuden vuoksi suoraan kohti kulmaa.

Viimeisenä hypättiin trippeli.
©Iida Ruonala

Missiona oli osua esteille, joten siinä onnistuttiin loistavasti. En jaksanut harmitella pudotusta vaan olin hyvin tyytyväinen sujuvaan rataan. Sitten vaan treeniä alle, jotta tietää minkä verran voi lähteä riskeeraamaan lyhyemmillä lähestymisillä (tai kapeammilla esteillä). Ope kommentoi että tänään ei olisi kannattanutkaan tehdä lyhyempiä teitä.

Meni huimasti paremmin kuin viimeksi ja tänään oli lisäksi hauskaa. En tiedä ratsastaneeni tänään eri tavalla. Flippe eri yrittänytkään ohitella. Toki radallakin painetta oli enemmän kuin viimeksi.

Tyytyväiset radan jälkeen.
©Iida Ruonala

Paljon en kävellyt radan jälkeen vaan hipsittiin portista ulos ja luovutin Flipen seuraavalle kuskille. Sitten tajusin itse käydä vetäisemässä toppavaatteet heti takaisin päälle.

Kävin kurkkimassa tuloksia ja neljän ratsukon jälkeen oltiin niukasti hitaimpia. Ei siis pelkoa sijoituksista. Nollia tuli useampi ja jokeriestekin ylittyi puhtaasti. Oltiin lopulta n. 7./8. Kolme taidettiin palkita.

Satu videoi ratamme: