Lapa ylös estevaihtoihin!

 Lauantaiaamuna Äimiskän tunnilla oli esteitä, minulle oli jaettu Senja ja tunnilla oli 6 ratsukkoa. Tänään varustaessa nostin ohjat eestaas korvien yli kaulalle. Senja vähän kauhistui, mutta onnistuin kuitenkin.

Pakkasta oli viitisen astetta. Kasattiin maneesiin pitkälle sivulle okseri, lävistäjälle ristikko, toiselle lävistäjälle lainelankku ja kulmaan kavalettipuomit. Kavalettien väleiksi 2,6 metriä ja lainelankun eteen ja taakse puomit 2,8 metrin päähän. Tänään luvassa laukanvaihtoja esteillä sekä pitkiä lähestymisiä.

Senja oli maneesissa yllättävän jännittynyt pitkästä aikaa. Estevaraston ovelle oli kaatunut kakankeräyskauha ja Senja tuijotteli sitä. Oven ohi ei meinattu ehtiä mennä käynnissä, joten ravissa tuli vähän isompi jännitys ja stoppi. Pari käyntiohitusta onneksi paransivat tilannetta.

Ravipuomien (kavaletit maassa) yli sai tulla heti alkuun ja pienen käyntipyörittelyn takia meinasin olla heti muita jäljessä. Ravissa puomit ylittyivät onneksi suht tasaisesti. Kunhan ensin tajusin miten puomit on linjattu. Piti kääntää ennen lyhyttä sivua. Laukassa onnistui ihan yllättävän sulavasti.

Sitten tultiin okseria pitkällä lähestymisellä oikeassa laukassa. Tuli kommenttia että Senja valuu hypyssä vasemmalle. En ehtinyt huomata mutta kun kuulin siitä niin sain korjattua. Näppärää ja sangen tasaista, myötälaukat säilyivät.

Seuraavaksi tultiin lävistäjän ristikkoa. Vasemmasta oikeaan laukkaan kohti alkutunnista tuijoteltua kulmaa. Onneksi kulman tuijottelu oli jo lopetettu ja saatiin kehuja tosi hyvästä linjasta. Harmi vaan että vaihtoa ei tullut. Eikä seuraavallakaan kerralla. Lopulta ope vinkkasi kohottamaan oikeaa lapaa. Ennen estettä suoristin oikealta puolelta ja tadaa, se auttoi! Seuraavallakin kerralla tuli vaihto ja se riitti meille sitä estettä.

Näiden jälkeen vuorossa oli vielä lainelankku. Tällekin sai laukata ihan reilusti, piti kuitenkin muistaa turvaistunta. Tahallani en käynyt erikseen näyttämässä estettä. Ensimmäinen ylitys oli vähän mutkainen mutta ilman jättimäisiä taivasteluja yli. Jokunen kerta vaadittiin että vaihdot löytyivät tähänkin suuntaan. Sekä edellisellä ristikolla että tällä esteellä ope kehotti vaihtamaan raipan uuteen sisäkäteen. Eli nyt vasempaan. Yleensä itselläni on nykyään jo aika hyvä käsitys siitä missä kädessä raippaa kannattaa pitää ja hyvin harvoin kuulen kehotuksia vaihtaa sitä toiseen käteen. Mitään en raipalla tehnyt. Tehtävien välissä odotellessa vähän heiluttelin sitä pohkeeseeni takasten siirtämiseksi. Yllättävän vähän vaikutusta oli tänään.

Oman lisähaasteensa toivat kakankerääjät. Ei onneksi tullut isompia reaktioita mutta Senja hitusen jännitti ihmisiä. Meinasin jo sanoa jotakin (esim. älkää liikkuko kun ollaan lähellä) mutta tulin järkiini ja ajattelin että hyvä totutella.

Lopuksi tultiin 7 esteen rata. Kulman kavaletteja ei tultu etukäteen, nyt niitä oli enää 2. Niillä aloitettiin, oikea kierros. Siitä pitkä lähestyminen okserille, lyhyen sivun yli lainelankulle ja heti perään kavaletit toiseen suuntaan. Siitä reilu puoli kenttää taas okserille, sitten lähes koko (puolikas) halli ympäri ja toisesta suunnasta ristikolle ja lopuksi vielä lainelankku toisesta suunnasta.

Oma versioni päivän radasta.
Kutonen oli ristikko.

Meidät jätettiin viimeisiksi eivätkä esteet nousseet valtaviksi. En katsonut kovin tarkkaan. Okseri ehkä 80 cm nurkilla, lainelankku luultavasti alle. Ristikko pysyi loppuun asti ristikkona mutta oli jo hypättävä eikä mini.

Ennen omaa vuoroa herätellessä yritin tehdä vaihtoja sileällä. Alkutunnista sujui hyvin hyppytehtävien lomassa mutta nyt Senja oli niin rentona etten suoralla saanut vaihdettua vasemmasta oikeaan. Sen verran piti väistellä muita että meni hetki ennen kuin löytyi tilaa kaartaa oikealle. Siitä löytyi sitten vaihdotkin taas.

Sain ratsastettua Senjaan radalle aika sopivan paineen. Kuunteli, oli rento ja tasainen. Tänään näin paikat aika hyvin ja vain tokavikalle tultiin vähän juureen. Kahdella vikalla hypyllä tuli hyvät vaihdot (en muista enää aiempia) ja vika eli lainelankku uudesta suunnasta tultiin ihan superhyvin! Jo ensimmäisen puomin ylityksessä ihastelin että nyt menee nappiin.

Radan jälkeen ope kommentoi että tahtoisi kokeilla Senjalle jotakin nopeampaa kuolainta. Ei kuitenkaan mitään kovin vahvaa. Tällä hetkellä suussa on lukkiutuva rolleri (mikäköhän sen nimi oikeasti on?), kovasti samantyyppinen kuin Unalla oli. Ehdotin että tahtoisin joskus kokeilla myös ilman turpahihnaa mutta ope oli kovin vastahakoinen ja pelkäsi että saattaa heittää kielen kuolaimen päälle josta voi tulla vaaratilanne. Minä kun pohdin että voisikohan turpahihna olla osasyy siihen että Senja ylipäänsä tahtoo heilutella kieltään. Remonttiturpista ope pohti. Katsotaan.

Senjan piti jatkaa hommia vasta iltapäivällä mutta koska Hertta ontui niin jäi seuraavalle tunnille paikkaamaan. Pääsin siis sittenkin ihanan nopeasti kotiin.

Ongelmia:
ohjien nosto korvien yli
oli alkutunnista jännittynyt
laukanvaihdot alkuun

Parannusta:
ei tuijottanut lainelankkua pahasti
laukanvaihdot paranivat
saatiin kehuja hyvistä linjoista
sangen tasaista hyppäämistä
paikkojen kanssa ei ollut isompia ongelmia