Keskiviikkona oli noin -8°C tallireissun ajan. Estevalkkaan tuli taas Senja ja meitä oli tänään 3 ratsukkoa. Senja oli hommissa jo aiemmalla tunnilla ja lähes valmiina minulle estesatuloineen. Toki meinasin unohtaa viime viikolla ohjeistetut jännesuojat. Ne siis vaihdettiin ja viritettiin martingaali paikoilleen. Nyt hyppäsin jo isossa maneesissa kyytiin vaikkei ollut täyttä varmuutta miten Senja kulkee yksin ratsain klinikan halliin. Ei onneksi ollut mitään ongelmia.
Alkutunnin säätelin jalustimia eestaas. Ensin katsoin reiät väärin ja ihmettelin kun jalkkarit tuntuivat niin pitkiltä. Sitten lyhensin kahdella reiällä ja menivätkin muka liian lyhyiksi. Pidensin yhdellä takaisin ja sitten oli hyvä. Ovat kyllä pidentyneet syksystä.
Alkuun mentiin taas askellajit normaalisti itseksemme läpi. Senja taisi olla hieman vyöryvä jo tässä. Mutta tänään en antanut vyöryä vaan otin käyntiin jos pidätteet eivät menneet läpi. Välillä peruutinkin.
Ensin tultiin seinässä kiinni ollutta ristikkoa. Kaksi apupuomia edessä. Huolellisesti kulmaan esteen jälkeen. Vielä vähän rennommin ja lopulta sujuvampaa laukkaa. Myös okserina onnistui ihan hyvin.
Seuraavaksi tultiin sarja lävistäjältä. Taidettiin hypätä se molemmista suunnista. Ei mitään ihmeellisempää siinäkään. Myötälaukat yllättävän helposti. Senja oli jossakin vaiheessa alkutunnin hypyistä taas vähän etupainoisena. Venytti turpaa hypyissä eteen alas paljon tavallista enemmän. Jotenkin en tänään ollut niin luottavaisin mielin että menee kaikesta yli. Ei kuitenkaan tuijotellut tai ollut jännittynyt.
Viimeisenä yksittäisenä tehtävänä tultiin neljän laukan kaareva linja. Tässä hallissa tilaa ei ollut hirveästi kummassakaan päässä. Sujuen, myötälaukka ensimmäiseltä esteeltä. Taidettiin mekin tulla tämä jokunen kerta ennen kuin oli hyvä.
Tämän päivän rata oli paljon viimeviikkoista helpompi muistaa. Ykkösenä okseri seinän vierestä pitkällä lähestymisellä, kakkosena sarja lävistäjältä. Kolmosesta vitoseen oli tippa eli äskeinen neljän laukan kaareva linja ja vitosena kolmonen paluusuuntaan. Kutonen oli sarja toiseen suuntaan. Seiskalta kasille viiden laukan kaareva linja ykkösokserilta pystylle. Molemmat olivat aika lähellä päätyseiniä. Kuuden laukan linjaa tähän halliin ei varmaan enää mahtuisi.
Ensimmäisen kierroksen korkeutena oli ehkä 75 cm. Silmistäni vuosi vesi ja tuli liuta etupainoisia hyppyjä. Ei kuitenkaan taidettu pudottaa mitään. Osa ponnistuspaikoista oli vähän hassuja mutta päästiin maaliin.
Kuulemma päästin välillä ohjat löysäksi ennen hyppyä ja Senja valahti niissä tilanteissa etupainoiseksi. Näin taisi käydä kun laukka oli vähän hidasta ja oltiin ehkä jäämässä vähän kauas. Käsky oli tulla heti perään uudestaan kakkosesta neloseen. Nyt ratsastin jalasta paremmin eteen ja sain pidettyä tuntuman ponnistuksiin. Paljon parempi.
Toiselle kierrokselle esteitä nostettiin kaikille. Okseri jäi ennalleen vähän pienemmäksi, muuten korkeimmat olivat ehkä 90 tai 85. Yhä silmistäni valui vesi mutta nyt sain ratsastettua Senjan paremmin jalasta eteen, jolloin ohjalla tukeminen onnistui paremmin eikä tullut enää etupainoisia hyppyjä. Jes! Kuskille tuli yhä noottia että heti esteen jälkeen pitäisi olla nopeammin toimimassa eikä killua askeleen verran kevyessä istunnassa. Huomasin sen kyllä itsekin.
Luulin jo että siihen riitti mutta kaikki tulivatkin vielä viimeisen kaarevan linjan uudestaan. Ensimmäinen kertamme oli mielestäni ihan ok mutta pitikin tulla vielä uudestaan. Ei lähtenytkään paranemaan vaan esitettiin kaikenlaista söhellystä laidasta laitaan. Lentäen ahdas 5. Ihan juuresta ja ilman kunnon päätöstä kuuteen. Tultiin ihan juureen pystylle mutta niin vaan Senja keräsi jalkansa siitä yli. Kunnolla kulmaan ennen ensimmäistä. Lopulta tuli sujuvahko 5 ja kuski muisti heti pystyn jälkeen jatkaa ratsastusta.
Loppuravit olivat aika pikaiset. Asiallista menoa.
Sitten purettiin esteet ja paluumatkalla puikahdettiin vielä lanauskoneen edestä isoon halliin hakemaan loput vaatteeni. Tässä ei monta sekuntia mennyt eikä Senja onneksi järkyttynyt pahasti.
Yritin hoitaa jälkihoidon mahdollisimman ripeästi ja onnistuin olemaan ennen kymmentä kotona.
etupainoisia hyppyjä alkuun
kuski heitti ohjat pois ennen hyppyjä
kuskin pitäisi olla esteen jälkeen nopeammin takaisin satulassa
viimeinen kaareva linja tultiin monella tapaa huonosti
Parannusta:
päästiin keskenämme ratsain ongelmitta klinikan halliin
ei ehkä pudotuksiakaan
myötälaukat löytyivät aika hyvin hypyistä
ei tuijotteluja
Senja ei ollut jännittynyt
Vinkki kylmäsuojien käyttöön: Vältä viimeiseen asti niiden joutumista kosketuksiin lattian tai kuivikkeiden kanssa! En itse laske niitä lattialle odottamaankaan vaan pidän joko harjakorissa, jalkojeni välissä tai tilanteen mukaan lasken hetkeksi vaikka ruokakuppiin. Itse kiinnitän ne pyöräyttämällä ne ensin jalan ympäri ja toisella kädellä tukien laitan ensin toiseksi ylimmän tarran kiinni, seuraavaksi toiseksi alimman. Eli keskimmäiset tarrat ensin. Purkaessa pidän toisella kädellä kiinni, avaan tarrat, pidän toisella kädellä tarrojen päistä ja nostan toisella kädellä yläreunan keskeltä suoraan ylös. Näin purut eivät tartu mukaan eikä suojaa välttämättä tarvitse harjata ollenkaan. Tarrat pysyvät parempina ja suojat voi heti rullata takaisin pakastimeen seuraavaa käyttäjää varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora