Yhä hankalat vaihdot vasempaan

 Lauantaina jatkuivat hyppyhommat Äimiskällä. Nyt ratsukseni oli jaettu taas Senja. Pakkasta kymmenkunta. Tänäänkin Senjan maha murisi harjatessa.

Esteet olivat pientä hienosäätöä vaille valmiina. Martingaaliakin piti säätää pidemmäksi. Silti löystyi aina matkan varrella. Itse en ihan ymmärrä martingaalin virittämistä alimittaiseksi. Helpottaa kuulemma kouluratsastuksessa. Unohdin jo tarkan vastauksen.

Alkutunnista laskin mielestäni 6 ratsukkoa tunnilla mutta lopputunnista meitä oli vain 5. Ihan alkuun Senja kompastui pari kertaa etusella. Olikohan jopa käynnissä molemmat?

Tänään tuntui että open kommentit tulivat vähän jälkijunassa kun jo tein kommentoituja asioita. Näin taisi käydä ehkä kolmesti. Enkä tietenkään muista enää mitä ne olivat. Ratsasta painoa enemmän takaosalle, taisi olla yksi.

Aloitettiin taas menemällä askellajit läpi. Muuten ok mutta lävistäjämäisesti suoraan kohti ovea meneminen oli Senjalle nou nou. Uraa pitkin päästiin kyllä ohi. Omituinen hevonen!

Hypyt aloitettiin tänäänkin ravilähestymisellä puomeille ja ristikolle. Tällä kertaa toiseen suuntaan eli ovelta poispäin. Luulin että vasemman laukan saaminen olisi helppo juttu. Olin väärässä. Välillä taisi löytyä hypystä vasen laukka, välillä vaihtui ensimmäisestä askeleesta. Mutta nyt sain sullottua vasemmalla pohkeella hyvin uralle eikä oikonut omiaan sisälle.

Laukassa lähestyessä taisi toimia vielä huonommin eikä vaihtoja tullut. Oltiin molemmat vähän unessa. Liian pieni este varmaankin. Eikä heti esteeltä tiukka käännöskään aina auttanut vaan Senja veti myös väärää laukkaa. Lopulta piti ajatella tiukkaa käännöstä mutta jatkaa suoraan. Tuloksena oli liuta sakkokierroksia ja paljon vääriä laukkoja. Pudotettiinkin ainakin kerran. Kuski olisi kaivannut vähän enemmän hiillostamista jo valmistautuessa. Se olisi saattanut terästää menoa sopivasti.

Suorat linjat olivat aika helppo juttu. Oikeassa laukassa 4 laukkaa, innari ja 4 laukkaa. Pari kertaa neljällä, sitten kolmella. Ensin ristikoina, viimeinen nousi meille vikalle kierrokselle n. 85 tai 90 sentin pystyksi. Hyppy sujui helposti mutta alastulossa vähän retkahdin. Syytin mielessäni liian pitkiä jalustimia ja lyhensin niitä sen jälkeen yhdellä.

Vasemmassa laukassa tultiin kovasti samantyyppinen jumppalinja kuin aiemminkin viikolla. Tämäkin todella näppärästi joka kerta. Tosin unohdin jo kovasti ajatuksen satulaan palaamisesta ja unohduin linjan jälkeen kevyehköön istuntaan. Tämäkin saatiin lopuksi tulla korotettuna. En katsonut kovin tarkkaan mutta vähintään 80 taisi vika este olla. Hyppy sujuen eikä retkumisia mutta satulaan palaaminen tuntui jotenkin pomppuisalta. Taisin kuitenkin yrittää.

Loppuraveissa Senja oli taas kivan tasainen ja rento. Eikä yrittänyt nyhtää ohjia pidemmäksi! Sitä tekee monesti. Eikä kiihdytellytkään. Hölkättiin hetki, kävelin vähän ja sitten luovutin Senjan seuraavalle kuskille.

Ongelmia:
kompasteli alkuun käynnissä
tuijotti vähän ovea
oltiin molemmat vähän unessa
vasen laukka hypystä suoralla lävistäjälinjalla
ainakin yksi pudotus
kuskin istunta esteen alastulossa ja jälkeen
varpaillani oli vähän vilu

Parannusta:
isommat pystyt menivät helposti
suorien linjojen tehtävät olivat helppoja
ei nykinyt ohjia loppuverkassa