Ponipihan wa-ryhmään tuli ilmo Artsin tunneista. Nyt olin sukkana liikkeellä ja sain paikan. Viimeiseen ryhmään muiden sennujen kanssa ja ratsuksi sain vakiopen oman seniorikisaratsun Eeran. 22-vuotiaaksi kääntynyt tamma.
Osa toimintaohjeista tuli etukäteen (vaihda kuolaimet, suojitus), osa vasta paikan päällä. Eera löytyi nykyisestä päätallista sisältä. Varusteiksi myös martingaali ja ratsastusloimi. Näytettiin harjojen ja suojien sijainti. Toive oli hoitaa humma irti. Erittäin rauhallinen se olikin. Tällä oli kengät ja kunnon hokitus. Omaan silmääni vähän pitkät kaviot. Suojat joka jalkaan ja eteen bootsit. Ratsastusloimi olikin myös satulan peittävää mallia. Martingaali taas viritettiin myös satulavyön sivuille. Panssarivyö.
Kuolaimiksi tuli suora kumipelhami. Vaikka yhdessä pähkäilimme miten päin se tulee niin silti suitsimisen jälkeen tajusin heti että pieleen meni. Kello oli sen verran paljon, joten nappasin hevosen mukaan ja käänsin kuolaimet vasta kentällä apukäsien kanssa. Vasta tunnin jälkeen tajusin että karsinan ovia kiinni pitävä ketju jäi auki ja naapurikarsina ehkä auki. Toivottavasti siinäkin oli varmuuslukko.
Maneesissa kapusin kyytiin ja melko pian tuli ohje purkaa ratsastusloimi pois. Onnistui näppärästi itse selästä käsin vaikka loimi olikin edestä kiinni. Pakkasta oli yhä vain kolmisen astetta. Itselläni vähän liikaa vaatetta.
Humma mainostettiin hyvin herkäksi, joten en laittanut kannuksia vaikka niitä ehdotettiin. Raippaakaan ei ollut. Tosin alkutunnista menomme oli sangen uneliasta. Niin käynnissä kuin ravissakin. Ope sanoi että laukkojen jälkeen yleensä herää.
Alkuun ravailtiin vain suoraa uraa ja tehtiin päätyihin ympyrät. Nämä oli vielä merkattu apupuomeilla. Ratsukoita tunnilla oli tosiaan 4.
Varmaan Eeran uneliaisuuden takia otettiin laukkapätkät jo alkuverkkaan. Isot hevoset omalle pääty-ympyrälleen ja käynnin kautta ensin vasen laukka. Ensimmäisellä yrityksellä tuli vain yksi askel ja pudotti pois. Sitten taisi tulla vähän ponipohkeita väliin ja lopuksi laukka nousi. Ei kyllä edennyt mihinkään. Pysyi laukassa mutta maisemat eivät vaihtuneet. Hetken päästä oikea laukka ei noussut ollenkaan. Pyysin nätisti ja sitten ponipohkeilla. Ope ei kyseenalaistanut tekemisiäni vaan toi minulle esteraipan. Sekä oli ihan oikeassa siitä että pelkkä raipan läsnäolo riitti. Laukka nousi pienestä avusta ja eteni normaalisti.
Hetken välikäynnit ja sitten päivän tehtävään eli portaittaisiin väistöihin. Pitkän sivun alusta sisälle, ensin oikeassa kierroksessa. Puomit olivat apumerkkeinä. Meidät laitettiin aloittamaan. Kierros käynnissä ja sitten ravissa.
Eera ei ollut mikään väistöihme. En ollut ihan varma että eikö se tajunnut, eikö sitä huvittanut vai oliko vain vaikeaa. En lähtenyt komentelemaan ja opekin puhui että luoviminen toimii Eeran kanssa paremmin. Ravi sammui välillä kokonaan ja humma yritti vain painua mutkalle. Mutta toistojen myötä meno parani. Lopulta saattoi ehkä jopa tunnistaa mitä yritettiin. Muualle tehtiin muutamia voltteja.
Vasen kierros ei ollut sen parempi vaan sangen hankala alkuun. Tämäkin kuitenkin vähän parani. Lopuksi tehtiin vielä siksak-väistö takaisin uralle ja nostettiin siitä laukka. Pääty-ympyrä ja pitkä sivu laukassa. Pääty-ympyrällä piti asettaa jopa ulos. Siinä vauhti meinasi taas kadota. Pitkälle sivulle lähti taas kiihdyttelemään omiaan. Kertaalleen tuli pari pomppuisaa vaihtoa ympyrällä. Mutta näistä ei tehty numeroa ja päästiin tilanteesta yli.
Loppuraveissa Eera lähti pikkuhiljaa kiihtymään ja välillä heilutteli päätään ylös ja alas. Ope ohjeisti halaamaan jaloilla kun tekee näin. En tiedä mitä mietiskelin mutta jotenkin jätin humman päänheilutukset huomioimatta enkä siten kunnolla puuttunutkaan niihin. Yritin kai pitää tahtia samana.
Vaihdettiin suuntaa pari kertaa ja nyt humma ainakin liikkui. Ei kuitenkaan päästy mihinkään ihanaan, seesteiseen harmoniaan, vaan piti ruveta aktiivisesti vahtimaan ettei kiihdy ja kiihdy.
Loppukäynneissä sain samoin askarreltua loimen takaisin päälle ihan itsekseni selästä käsin.
Ope kommentoi että oli tyytyväinen näkemäänsä. Loput kommentit ehdin jo unohtaa. Tallissa tuntikaverit sitten kertoivat mitä kaikkia "jekkuja" (pukkeja, säikkyjä, kiihdyttelyjä) Eera osaa harrastaa ja ihastelivat että meillä meni hienosti. Veikkaan että Eeran kanssa homma helpottuisi hirmuisesti siinä vaiheessa kun humma ja kuski tuntevat toisensa kunnolla. Olisi hauska nähdä Eera omistajansa alla.
Eeran loppuhoito viivästytti tallin sulkemista mutta humman imuroidessa melassimehujaan harjasin suojia ja kyselin tallista. Puoli kympin aikoihin pääsin kotia kohti.
laitoin kuolaimet ensin väärin päin suitsiin
Eera oli alkuun hidas
väistöt olivat hankalia
kiihtyi loppua kohti
Parannusta:
kiltti hoitaa
virkistyi kädessä olevasta raipasta
väistöt paranivat toistoilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora