Tiistaina oli luvassa taas esteitä. Haaveilin salaa Helenasta ja se myös tuli! Tunnin jälkeen ope naureskeli että viime aikoina on ollut hyvä kyky jakaa salaisia toiveratsuja.
Helena oli mennyt aiemmin yhden tunnin alle ja löytyi Eemelin karsinasta. Hoitaessa oli kiltisti mutta suupielen tutkimisesta ei pitänyt vaan lähti karkuun. Ei pakolla sitten. Helena oli ihanan nopeasti harjattu ja varustettu kun ei ole kuin etusuojat ja martingaali eikä mitään kummallisuuksia varusteissa tai varustamisessa. Laitoin toki rauhassa.
Ehdittiin taluttaa hetki pihalla ennen kuin päästiin maneesiin. Päivällä kävi hieman plussan puolella mutta nyt oli taas nelisen astetta pakkasella.
Lävistäjälle tuli okseri, jonka eteen ja taakse tulivat maapuomit. Kentän puolen sivulle tuli sarja ja neljän laukan päähän vielä pysty. Katsomoa lähinnä ollut este oli okseri.
Tänään Hellulle ei viritelty mitään piuhoja tai muitakaan apuvermeitä. Alkuverkassa mentiin askellajit itsenäisesti läpi. En ehtinyt saada ravia niin hyväksi ja rennoksi kuin olisin halunnut mutta laukka oli tasaisempi. Ei ehditty laukata kuin oikeaan kierrokseen. Helenan kanssa varsinkin ravissa (ainakin minulla) on haasteena pää ylhäällä selättömänä liikkuminen. Siihen nähden hummalla on (omaan silmääni) ihan asialliset selkälihakset eikä lapakuoppia.
Hommat aloitettiin ravilähestymisellä lävistäjän ristikolle. Rauhallinen ravi meinasi olla hukassa ja humma viipotteli menemään. Ei onneksi ihan jarruttomasti tai tolkuttoman lujaa menty, mutta intoa oli vähän liikaa. Onneksi mentiin myös suoraviivaisesti esteelle ja siitä yli. Kehuja saatiin hyvästä jättölinjasta. Sanktioita vääristä laukoista. Jatkettiin ravilähestymisillä kunnes hypystä löytyi oikea laukka. Ohje oli kääntää heti esteen jälkeen oikealle. Kummasti teki mieli taas hidastaa vauhtia mutta pelkkä kääntäminen oli hellävaraisempi tapa löytää myötälaukka. Luulin Hellun tasapainoa huonoksi mutta voltin verran onnistui ihan näppärästi väärässäkin laukassa.
Lopulta saatiin tulla laukassakin. Laukkaa pystyi säätelemään valmistautuessa huomattavasti ravia paremmin. Yhä vähän tuuripeliä että mikä laukka oli esteen jälkeen. Onneksi välillä myös myötäinen. Ristikko nousi matkan varrella okseriksi ja ensimmäinen okserihyppy oli aikamoinen jättiloikka. Siinä yllättyivät kaikki! Kymmenen vuotta sitten olisin varmasti jäänyt kyydistä mutta nyt en menettänyt jalustimiakaan. Kehitystä.
Sitten suunnan vaihto ja oikeassa kierroksessa suoralle linjalle. Ensin ristikkokorkeudella. Sarjaväli oli lyhyehkö ja pidemmän välin metrimäärää en kuullut. Arvelin että ahdasta tulee. Sarja meni kuitenkin joka kerta siististi ja pidempäänkin väliin tuli joka kerta toivottu 4. Välillä vähän rennommin, välillä piti pidättää aika innokkaasti. Välillä laukka vaihtui vääräksi mutta päästiin myös myötälaukassa alas eikä lyhyt jättölinjakaan mennyt pahasti oikoiluksi.
Esteet nousivat pystyiksi eikä yllättäen vieläkään ollut superahdasta. Puomitkin pysyivät paikoillaan. Korkeutta oli ainakin 70 cm.
Lopulta tultiin vielä vasemmassa kierroksessa sama. Ensin ristikkotasolla. Sarjaväli ei ollut yhtään ahdas. Meille taisi riittää kerta ja Helenan voimia ruvettiin säästelemään. Laukasta huomasi että kiireisyys katosi ja nyt piti ruveta ratsastamaan jo eteen jotta venyttiin väleihin. Sitten pikkupystyinä kerta. Menin laskuissa sekaisin tuliko nostokierroksia useampia. Vähän yllätyin että meille nostettiin vielä. Okseri näytti jo isohkolta ja pelkäsin että Helena uuvahtaa. Meni vähän tuuppaamiseksi mutta puhtaasti yli! Väärässä laukassa alas ja toinen kierros putkeen. Olisin voinut itse lopettaa tuohon. Kuskin tuuppailu taisi pahentua eikä ollut ihan luottoa että Helena loikkii esteistä yli. Mutta Helena meni suoraan ja empimättä. Tosin nyt kopisi puomit molemmista pystyistä mukaan mutta okserilla nosti jalkansa open mukaan hienosti yli. Nyt pysyi myötälaukkakin. Kuski luultavasti taas ylimukautui hyppyyn. Mutta vautsi!
Kun yritin tiirata okserin korkeutta niin sitä jo nostettiin viimeiselle. Sanoisin että ainakin 85. Tunnin jälkeen ope arveli ysikymppiseksi. Huh heijaa! Sekä sujuvasta ylittämisestä että erittäin minimaalisesta pudottelusta olin kyllä tyytyväinen. Mutta alkutunnin ravikiihdyttely sekä runsaat väärät laukat paljastivat ettei Helenakaan todellakaan ole mikään matkusteltava.
Loppuravit käytiin hölkkäämässä tyhjenneessä yksäripäädyssä. Nyt humma rupesi olemaan kivasti rennompi. Oviaukon kohdalla jännittyi mutta ihanasti yritti vain vähän kääntää päätä eikä jähmettynyt koko kropastaan (kuten vaikka Senja). Ei ollut yhtään sellainen olo että saattaa singahtaa omille teilleen. Eikä singahtanutkaan.
Kerättiin esteet pois ja taluttelin vielä hetken. Puomiluukun sulkeminen ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan vaan oli sellaista sullomista että seuraava avaaminen on parasta tehdä varoen.
Loppuhoidoissa olin sukkela. Helena käyttäytyi ihanan rauhallisesti. Vähän rupesi lopulta nostelemaan etusiaan kun jäi mielestään liian pitkäksi aikaa yksin pesupaikalle.
En ihan ymmärrä mikä Helenassa minuun vetoaa. Se on jotenkin niin symppis. Olisi kiva mennä sillä vähän enemmänkin.
ravilähestymisissä kiihdytteli
myötälaukat hypyistä
yksi jättihyppy
alkutunnista oli hankala mahtua väleihin
lopuksi välit meinasivat jäädä pitkiksi
viimeisellä kierroksella kaksi puomia alas
Parannusta:
laukkavauhtia sai säädeltyä
meni ihanan suoraviivaisesti ja hyppäsi kysymättä
alkutunti ilman pudotuksia!
90 cm okseri puhtaasti yli (kahdesti)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora