Lauantaina oli aamusta taas estetunnin vuoro. Pakkasta kymmenkunta ja sen verran valoisaa että katuvalot olivat sammuneet ennen tallille lähtöä. Ratsukoita tuli tunnille kivasti vain 5 ja esteetkin olivat jo valmiina. Sain jatkaa Senjalla.
Muistin edelliskerran päätökseni etten anna Senjan viipottaa menemään. Tänään olikin jopa laiskahko eikä alkuraveissakaan kiihdytellyt tavalliseen tapaansa vaan vauhti oli oikein asiallinen alusta asti. Eikä tuijoteltu oveakaan.
Esteitä oli neljä, joista kahden täytteinä oli kavalettipalikoita ja yhdessä portti. Odotin että palikoista olisi tullut suurta tuijottelua mutta olin yllätyksekseni väärässä. Alkuverkassa Senja ei katsonut esteitä yhtään kun mentiin niistä ohi. Verkkahypyistäkin vain ensimmäinen hyppy oli vähän isompi tuijotteluloikka. Varmistin toki raipan heilautuksella etukäteen että ollaan menossa. Kehut perään. Toisella kerralla Senja ei enää katsonut mutta itse varmistelin vielä heilumalla ylävartalolla liikaa. Onneksi toistoja tuli ristikkokorkeudella aika liuta, joten sain itseäni vähän levollisemmaksi. Jättölinjalla Senja ei pysynyt ihan piikkitarkasti.
Esteet olivat S-R -linjalla eli selvästi lähempänä katsomopäätyä sangen vierekkäin. Hankaluutemme alkoivat kun tultiin lävistäjäesteet suoralla linjalla ja piti saada vaihto. Ei onnistunut oikein kumpaankaan suuntaan. Sakkokierroksia tuli runsaasti enkä tänään saanut lavan nostamisesta kiinni. Vasta kun heti esteeltä käännettiin uuteen suuntaan niin tuli vaihto.
Jälkimmäistä kavalettipalikkaestettä Senja ei jaksanut enää ihmetellä. Kaikki esteet tultiin siis useamman kerran yksittäisinä ennen rataa.
Radassa oli 8 hyppyä ja tultiin kaikki esteet kertaalleen molemmista suunnista. Meidät jätettiin viimeisiksi ja meille vähän nostettiin. Luulin niitä 70-senttisiksi kun näyttivät niin pikkuruisilta. Jälkimittaus paljasti että olivat kuitenkin 80 cm.
Ratamme oli suht tasainen. Alkumatkasta oli vähän jättölinjan kiemurointia ja taisi olla jokunen väärä laukka. Mutta sangen sujuvaa ja tasaista. Loppua kohti tajusin ottaa kiinni kun Senja lähti kiihtymään. Kuunteli jopa. Ohje oli tehdä pitkät tiet ja tulla yksi este kerrallaan. Kuvittelin että myötälaukat löytyisivät paremmin jos ajattelisin aina seuraavaa mutta lopulta oli ihan kiva että oli runsaasti tilaa esteiden välissä. Ei pudotuksia ja ihan näppärää.
Open jälkikommentti oli että ei saa päästää Senjaa oikomaan esteiden jälkeen omille teilleen. Jos tahdotaan mennä seinälle asti niin huolella myös mennään sinne. Kuulemma oikominen on vain Senjan opittu tapa. Mielestäni mentiin kyllä seinälle, tosin aika kiemuraisella tiellä. Totesin että joko löytyy vaihdot tai tulee hyvät tiet. Lisää treeniä vaan. Eli yhä oli vähän hankalaa mutta olipa kyllä hauskaakin!
Hoidin Senjan tunnin jälkeen pois mutta pääsi ulkoilemaan vasta iltavuoroon. Hyvä oli jäädä kuivumaan päiväheinille talliin ennen seuraavaa tuntia.
vaihdot
linjat esteiden jälkeen
Parannusta:
yllättävän vähän tuijotusta
ei tullut kylmä
oli hauskaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora