Torstaina oli taas estetunti Äimiskällä. Olin ihan varma että saan Helenan, Senjan tai Laiban. Pieleen meni ja tuli taas uusi jokeriratsu: Efe. Tämänkin testaamisesta olen haaveillut jo pitkään. On näyttänyt muilla kivalta. 8-vuotiaaksi kääntynyt Flooran jälkeläinen. Sukupostin mukaan puoliksi täykkäri, mutta sitä en olisi kyllä arvannut.
Pakkasta oli noin 8 astetta ja ratsuni oli jo edellisellä tunnilla hyppäämässä. Yleensä on näyttänyt kiiturilta mutta nyt näytti paljon rauhallisemmalta.
Kun pääsin selkään niin jo käynnissä piti muistutella että jalasta mennään eteen. Ravi ja laukka olivat kunnon ponitikkausta. Oikea laukka vaihtui lennosta pari kertaa itsestään suoralla vasemmaksi. En ihan keksinyt miten saan sen estettyä.
Nyt tehtävät eivät olleet ihan samat kuin tiistaina. Aloitettiin kuitenkin kovasti samantyyppisellä ravipuomilävistäjätehtävällä ristikolle. Laukka piti saada hypystä oikeaksi. Ohje oli tulla tehtävälle mieluummin liian lujaa kuin hitaasti. Huomasin myös että Efe pukittaa komentamisesta. Tämän kanssa ei tuntunut siltä että sinkoaa minut matkasta. Yritin silti pyytää vähän kiltimmin. Omasta mielestäni ei jääty liian hitaiksi.
Välillä myötälaukka löytyi jo hypystä, välillä vaihtoi seuraavassa askeleessa. Olikohan kertaalleen kun piti kääntää esteen jälkeen tiukemmin oikeaan. Ristikko nousi matkalla olikohan pystyksi vai okseriksi. Yli päästiin kuitenkin.
Seuraavaksi tultiin vasemmassa kierroksessa linja. Pidemmät välit taisivat olla 14 metriä, välissä innari. Näin ratapiirroksen mutta unohdin jo lukemat. Ensin 4 laukkaa, innari ja 4 laukkaa. Meillä oli vähän epätasaista hortoilua. Ei tuntunut siltä että Efe hyppää mutta hyppäsi se. Hankalaa oli jatkaa viimeisen jälkeen suoraan kun humma lähti kaatuilemaan ihan omiaan sisälle. Kummasti refleksini oli pidättää ohjilla eikä suinkaan käyttää sitä sisäjalkaa.
Tultiin tätä myös kolmella laukalla. Vähän epäilin että mitenköhän venytään väleihin. Efe hyppäsi kyllä myös kauempaa. Ensin ristikkokorkeuksilla, sitten pystyinä. Kertaalleen hyydyttiin väliin ja molempiin väleihin tuli ylimääräinen askel. Viimeiselle pohdin että meneeköhän kolmella mutten lähtenyt kuitenkaan ennakoimaan liikaa. Neljäs tuli ja kolautin vasemman käteni sukeltaessa harjaan. Ope kommentoi jotakin hyvästä selässä pysymisestä. Pysyin kuitenkin sekä satulassa että jalustimilla. Rannetta jomotti vähän tuon jälkeen, loppuillasta enemmän kämmentä peukalon alta.
Päästiin kuitenkin myös kolmella ja sujuvuus parani toistoilla. Laukat vaihtuivat matkalla mutta välillä tultiin myötälaukalla alas. Silti holtittoman menon olo pysyi.
Viimeisenä oli oikean laukan jumppa. Puomi, kavaletti, puomi, okseri ja puomi innareina. Alkuun toki tämäkin ristikkona. Välit olivat piirustuksen mukaan vähän vajaa 3 metriä. Tämä tuntui huomattavasti helpommalta kuin edellinen tehtävä. Efe loikki esteet tasaisesti. Vähän valuttiin seinälle ja ope käski käyttää vasenta jalkaa. Jotenkin tuntui etten tajunnut mitä kaikkea muuta olisi pitänyt tehdä.
Jalkkarit tuntuivat vähän pitkähköiltä kun este nousi. Empimättä mentiin kuitenkin yli. Oma luotto Efen hyppäämiseen ei ollut vieläkään ihan kunnossa, joten välillä nappasin harjasta okserilla kiinni. Välillä vain yritin ja haroin tyhjää. Lopulta ope käski jatkaa laukassa ympäri. Tultiinkohan kolmesti putkeen ja välissä este nousi. Yli mentiin yhä. Lopulta myös tajusin ratsastaa enemmän oikeaan laitaan ja päästiin vähän keskempää yli. Esteen jälkeen humma oli viettämässä väärässä laukassa poikittain uralle. Mutta suht linjalla pysyttiin.
Viimeisellä kierroksella okserin takapuomi oli jo lähempänä metriä. Ehkä 90 tai 95? Yli mentiin. Jollakin kierroksella taisi kopista muttei ehkä pudotettu tänään mitään.
Loppuraveissa sain Efen yllättävän rennoksi ja laskemaan päätä sekä kaulaa. Ensin vähän, sitten sään tasalle ja lopuksi sen allekin.
Ope sanoi että Efe on todella herkkä ja elämä sen kanssa helpottuu kun tulee paremmin tutuiksi puolin ja toisin. Hidastelu on kuulemma humman käpertymistä.
Sanoisin Efestäkin (kuten Iirosta) että helpommalta ja kivemmalta se on näyttänyt sivusta kuin miltä selästä tuntui. Ei missään tapauksessa ikävä muttei ehkä ihan omaa tyyppiäni. Kierosti menisin Efellä ehkä mieluummin koulua. Hoitaessa oli kiltisti. Mitä nyt ei halunnut poistua karsinastaan pesupaikalle.
Olin taas jälkihoidoissa sukkela ja niukasti ennen kymppiä kotona.
tuntui aika holtittomalta
miniaskeleella iskin vasemman käteni humman harjaan
en tainnut tajuta mitä ope meiltä halusi
valuttiin vähän vasempaan reunaan
Parannusta:
alkutunnista yllättävän hyvin myötälaukat tehtäviltä
kaikista esteistä yli
laukkaa sai lopulta vähän säädettyä
sileällä oli yllättävän rento
Teija ja Marita videoivat hyppyjämme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora