Tiistaille tuli tilaisuus päästä kaksarille Tallinmäelle Airan silmien alle. Tottakai menin. Ratsukseni sain Ellun ja ennen tunnin alkua pääsin vähän leikkimään hoitsua ja desinfioimaan kun tamma oli saanut tikun niskaansa. Keli oli mennessä oikein mukava mutta tunnin alkaessa iski kunnon sade niskaan. Onneksi ei olla sokerista.
Aira antoi kuulokkeet ja joutui lopulta värkkäämään kuulokkeeni kanssa muutaman kerran tunnin aikana. Oltiin koko tunti ympyrällä. Aloitettiin käynnissä, käännettiin jalat ulkokiertoon, käännettiin lantio alle ja rutistettiin vatsalihaksilla rintakehä lantion ylle. Käsiin ei koskettu ja jalatkin sai olla melko rauhassa ensimmäisen asettelun jälkeen. Vaan lantion kääntö oli paljon tehokkaampi kuin mitä olen itsekseni pyöritellyt. Vähän edemmäs satulassa ja hengitettiin napa sisään. Sitten ylävartaloa kallistettiin eteen ja alas. Hullultahan se tuntui. Kuin katsekin olisi kääntynyt alas. Vaan kun tuntui omituisimmalta niin tuntikaveria vilkaisemalla selvisi, että hyvännäköiseen asentoon meidät ohjattiin.
Kevyessä ravissa piti istahtaa pidemmäksi aikaa alas ja levähtää satulassa että sai pakaroita ja reisiä rennommiksi. Alkuun ns. kenotus tuntui oikealla selässä lavan tienoilla. Myöhemmin rupesi pakottamaan kylkiä. Mutta ihan siedettävyyden rajoissa. Oli toki huimasti rankempaa kuin yleensä. Sekä harjoitus- että kevyessä ravissa palattiin välillä vanhaan asentoon. Minäkin huomasin eron Ellun menossa. Kun suoristauduin vanhaan asentooni, lepatin enemmän ja painopisteeni nousi. Ratsu valui pidemmäksi ja takaset jäivät matkasta. Kun palauduin uuteen, matalampaan asentoon niin Ellu lyheni ja polki paremmin alleen. Vaikka mitään kovin kummoista tammalta ei vaadittu. Aika rauhassa se askelsikin. Myös siirtymistä tuli rentoja kun ne teki uudella tavalla istumalla ja hengittämällä. Ei säntäilyjä eikä töksähdyksiä. Tästä löytyy se laatu.
Otettiin myös pätkät laukkaa. Vasen ensin koska oli kaikille helpompi. Ellu kaatui vähän sisään muttei kovin pahasti. Kylkeen haettiin jo vähän ajatusta kierrosta. Ylävartaloa liikkeen suuntaan. Eihän nämä uusia asioita olleet mutta toteutus oli kerrankin perusteellinen. Keskivartalon tuki vähän levähti laukassa eikä siihen erityisemmin puututtu. Sitten toinen suunta ja jo ravissa pikkuhiljaa ilmennyt sisään kaatuminen tehostui. Hellitä ulkoa, johda sisäkädellä sisään, käytä sisäpohjetta mutta älä jää puristamaan. Kierrä ylävartalo, kylki haltuun (mitäköhän sille piti tehdä?), rentouta sisäreisi. Sain itseäni hieman suoristettua ja parani vähän.
Loppuraveissa tamma oli reipas muttei kaahottanut ollenkaan pahasti. Sain kannustavan kommentin että 80 % vinouksistani todennäköisesti korjaantuu sillä että saadaan keskivartalon tuki kuntoon. Erittäin lohduttavaa.
Kannatti tosiaan käydä vaikka varmasti mattoilu alle olisi lohduttanut. Aiemmin olen ollut luennolla ja katsonut demon hevosmessuilla. Olihan tämä arvokasta (kaikkineen 75 e) mutta ehdottomasti hintansa arvoista. Nyt ymmärrän vähän paremmin niitä ulkomaille lähteneitä pro-kuskeja, jotka haastatteluissa toteavat että piti opetella ratsastamaan uudestaan.
Ongelmia:
tunnin aluksi Ellu ei malttanut seistä
oli raskaahkoa, kyljissä tuntui
hankala löytää itse uuteen asentoon
varmasti jäi vielä paljon parannettavaa
Parannusta:
huomasin eron ratsun menossa ja tekemisen laadussa
opella loistava haukankatse ja ammattitaito
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora