Sunnuntain tunnille saatiin valita ratsut huutoäänestyksellä. Taas jako sujui oikein sopuisasti. Jatsi, Cunami ja Ransu löysivät innokkaat kuskit ja minä sain Nipsun, jolle ei ollut muita innokkaita ottajia. Ratsukoita tunnille tuli 8. Poni oli valmiiksi hommissa ja keli suosi vaikka kaatosadekuuron uhka leijui yllä. Aurinkoista ja n. +17°C.
Alkutuntuma ratsuihin otettiin käynnissä. Vähän väistöjä, voltteja ja siirtymiä oman mielen mukaan. Ope ohjeisti tekemään asetuksia uloskin että saisin Niilon irti vasemmasta ohjasta. Pysähdyksistä huomasi miten ratsu ei ollut avuilla kun turpa nousi ja pysähtyi kättä vasten. Tuuhean harjan takaa en tiennyt mihin turpa osoitti. Suurimman osan ajasta ratsu liikkui turhan matalana kuolaimen takana. Ei tuntunut ihan niin matalalta kuin videot paljastavat. Ennen raveja mentiin keskelle kuuntelemaan tehtävänanto.
Päivän teemana oli väistöt. Kumpaakin läjistäjää pitkin kaksi väistöpätkää ja keskellä pätkä suoraan. Päätyihin sai ravata ympyrät. Taisi olla oikea kierros eli vasemman pohkeen väistö, joka meillä meni sujuvammin. Sain jopa pidettyä kummatkin pohkeet tuntumalla. Toiseen suuntaan vauhti hyytyi. Raviympyrät sen sijaan menivät ihan asiallisesti ja saatiin kehuja napakasta ravista. Mutta ilmaiseksi sitä ei saanut vaan piti pyytää topakasti.
Käyntiväistöjä tehtiin pieni ikuisuus. Olisin kaivannut vielä vähän täsmällisempiä kommentteja väistön sopivuudesta. Selkään tunsin huonosti jos poikitusta oli liikaa. Hieman lisää asetusta ja kevyempää keulaa kaivattiin. Vaan huonosti nousi pohkeistani. Kun keskityin rauhallisiin apuihin niin sain kuitenkin aika tasaiset väistöt.
Välihuilauksen jälkeen mentiin pääty-ympyröille ottamaan laukat. Me jouduttiin hitaiden puolelle. Heti alkuun alleviivasin ponille että eteen. Ei ihan tullut pukkia mutta pyyntö meni perille. Ensin vasen laukka. Kamalaa vatkausta oli olla kyydissä. Ope ehdotti taas myötä- ja vasta-asetuksia. Tein minkä hytkymiseltäni kykenin. Laukattiin vielä ties kuinka pitkään ja poni meinasi hyytyä jos en välillä muistuttanut vauhdista. Oikea kierros oli jos mahdollista niin vielä kamalampi istua. Jalat nousi ja keskivartalo heijasi eestaas. Ja yhä vaan laukattiin kierrostolkulla. Oli rankkaa! Kun open silmä vältti olin hetken kevyessä istunnassa mutta ei se juuri helpottanut. Otin yhden ravisiirtymän tasaamaan etäisyyksiä ja samalla huokaisin muutaman sekunnin. Sitten vielä sinnillä lisää laukkaa. Alaspäin siirtymät tuli vähän turhankin helposti (etupainoisesti tyssäten).
Loppuravit oli sangen lyhyet. Yhä tuntui matalalta ja yritin saada keulaa ylemmäs. Ope ohjeisti antamaan pidempää ohjaa silläkin riskillä että pää painuu polviin. Eikä kuulemma ollut yhtään niin paha kuin kuvittelin. Huokailuni laukan kammottavuudesta ope kuittasi sillä että olen liian itsekriittinen. Niilo oli kuulemma hetkittäin näyttänyt jopa keveältä edestä.
Ongelmia:
laukka oli tänään erityisen kammottavaa istua (ei mielestäni aikaisemmin)
meno painui kuolaimen alle
ei ollut ihan avuilla ja takajalkojen päällä
Parannusta:
kulki edestä aika tasaisena
laukassakin oli kelvollisia pätkiä
Anne videoi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora