Keskiviikon metsäpäivä jatkui yhä Annen ja Kaisan normiheppailupaikkojen merkeissä. Erittäin pitkään ja huolellisesti suunniteltu maastoesteily Saaran tallin ratsuilla tuli vihdoin todeksi. Hevosia en ehtinyt juuri spekuloida etukäteen. Kohdalleni osunut Manu oli osin vähän yllätys. Tosin olin joskus muinoin jo katsellut että sen kyytiin olisi joku kerta kiva päästä.
Manu oli hoitaessa oikein asiallinen vaikka kanssaratsastajani mainitsivatkin ruunan lohikäärmepuolesta. Suuri (170 cm) ruunikko ruuna, 11 v, pätevä esteratsu.
Aloitettiin kentällä. Alkuun ruuna loikahteli omiaan. Varmuuden vuoksi jätin raipan pois ja käännettiin jalustinhihnojen päät lenkeille pois lepattamasta. Se auttoi. Toinen vaihtoehto oli ötökät. Ihan asiallisesti meni ja open ohjeetkin oli toimivia. Pientä tuijottelua tuli takakulmassa mutta ohjautui hyvin. Sain vähän juonesta kiinni miten tämä toimii.
Maastossa ei käyty enää humputtelukierrosta lämmittelyksi vaan aloitettiin tositoimilla. Letkana liikkeelle, kukkulan yli, veden läpi ja puhelinpylvään yli. Suurin kauhistus näistä Manulle oli vesi. Pienen epäröinnin jälkeen rupesi veteen meno paranemaan kierros kierrokselta. Itse hypyt meni kivasti mutta välillä meni pitkäksi ja raskaaksi ja jarrutusmatkat venyivät.
Hypittiin pääosin pikkukolmion esteitä. Puhelintolppaa, leveää rengasta, käännettyä uutta maastoestettä, tukkilaavua ja risua. Kukkulalta ei hypätty mitään. Tultiin näitä muutaman esteen pätkinä ja lopuksi hypättiin 5 estettä putkeen. Veden läpi yleensä myös.
Kun uusi kaapelikelojen päälle rakennettu este kellautettiin, säikähti Manu. Sille otettiin ekalla hyppy-yrityksellä myös kielto kun ruuna ei halunnut mennä lähellekään. Lopulta ope talutti meidät haistelemaan estettä. Seuraavalla yrityksellä (raipan kanssa) ruuna taas empi. Lähes pysähtyi esteen eteen ja sitten kuitenkin roikaisi yli. En ehtinyt ottaa harjasta kiinni ja kävin korkealla ilmassa. Harmi vaan että tällä kertaa kun tulin alas niin ratsu ei ollutkaan ihan alla vaan keikahdin kyljelle. Manu väisti painoa kyljellään ja totesin etten saa tästä asennosta kampeuduttua laukkaavan ratsun selkään. Pelkäsin että ruuna ottaa pömelöt roikkumisestani, joten jätin ninjailut sikseen ja mätkähdin alas. Ohjat pysyi kädessä eikä Manu lähtenyt pakoteille. Olisin kuvitellut että maastossa tippuminen sattuu enemmän mutta oikea kankku tuli vain vähän hiekkaiseksi. Takaisin kyytiin.
Tämä oli siitä kiva tippuminen että ratsu ei tehnyt mitään tyhmää. Mitäs en vain pysynyt kyydissä. Harmillinen työtapaturma. Saatiin ottaa sama este heti perään uusiksi. Yhä otettiin hissihyppy, mutta nyt laskeuduin ratsun selkään. Muutaman toiston myötä Manu rupesi hyppäämään tämänkin ihan asiallisesti. Kivan paljon ehdittiin hyppiä.
Lopuksi tultiin vielä kauempana poikkipolulla olleet ns. lankkurisuaita ja rengaseste. Jälkimmäinen rupesi korkeudeltaan huitelemaan jo lähempänä metriä. Helposti yli. Sitten vähän ravia ja ensimmäinen päivä oli pulkassa.
Oli kyllä tosi kivaa ja Manu oli lopulta ihanan tolkku maastoratsu. Huomenna jatketaan samoilla hevosilla, jee!
Ongelmia:
pientä tuijottelua
kuski ei pysynyt kyydissä
Parannusta:
hyppäsi tosi tolkusti
GoPro-versioita päivän tapahtumista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora