Pikkaralan maastoissa

Lauantaiaamuna (aamupäivästä iltapäivään sanoisi joku muu) käytiin taas Tallinmäeltä maastossa. Hevostoive meni läpi ja sain Ellun. Piti lähteä kolmisin mutta lopulta letkaa vetämään tuli poni. Alkumatkasta vähän harmittelin kun Ellu olisi selvästi halunnut mennä lujempaa ja mentiin ihan ponin hännässä. En halunnut vain pidätellä koko reissua, joten annoin nuohota hännässä kun ei tämä tuntunut ponia haittaavan. Ravissa sama juttu. Enkä ehtinyt pyytää Ellua raviin vaan tamma hypähti raville heti kun poni rupesi ravaamaan (minulle nämä tuli pääosin yllätyksenä). Enkä jaksanut käyttää takaisin käynnissä.

Mentiin alkumatka samaa reittiä kuin viimeksi. Ensin puskaa, sitten tietä pitkin. Lopulta hyväpohjaista metsää. Vaikka oli jotain hajuja että missä ollaan niin olin silti risteyksissä hukassa. Ja niitä oli paljon. Käytiinpä vähän kahlaamassakin kun oli märkää. Laukatessa varmistelin ettei sitten tehdä äkkikäännöksiä vaan tahdon varotuksen hyvissä ajoin. Risteyksestä käännyttiin nyt eri suuntaan kuin viimeksi ja mentiin lopulta junaradan yli. Melko pian tunnistin reitin samaksi kuin muinoin Sirkan kanssa, Väinö seurana.

Kuntoradalla mahduttiin laukkaamaan leveästi. Alkuun ponin häntä oli yhä lähellä mutta Ellun juoksukunto taisi vaihtua tohotukseksi ja lopulta poniin jäi hajurakoa. Yritin ohjata sen verran sivuun ettei saatu kivisadetta niskaan. Ellu rupesi himmailemaan vauhtia itse ennen kuin siirryttiin raville. Huippunopeus GPS:n mukaan oli 46,2 km/h. Ei tuntunut kovin lujalta nämäkään vauhdit. Kunnon kiitovauhtia, kaulan laskemista ja selän venytystä ei tullut.

Hiekkamontun alta löytyi lampi, jossa käytiin kahlaamassa. Ellu ensin vähän arasteli mutta lopulta piti jo huolehtia ettei mennä liian syvälle ja kastella satulaa. Kovin vesipeto Ellu ei ollut. Ötökät häiritsi eikä malttanut seistä yhtään aloillaan. Ponien uidessa käytiin ottamassa erä kukkulan kuningasta montun päällä. Lopulta toinenkin kierros Jetille apuna. Kivasti kiipesi.

Paluumatkalla ei laukkavauhti parantunut. Olin jo vähän huolissani miten Ellu jaksaa mutta ainakin menohaluja oli. Nyt polulle kääntyminen ei sujunut enää mallikkaasti. Itselleni se tuli yllätyksenä ja lopulta 3 ratsua oli mutkassa laukassa aikamoisessa sumpussa kun en ehtinyt oikein reagoida. Pääsivät kärhämöimään keskenään mutta onneksi ei sattunut mitään. Kehotukset hidastaa oli jääneet täysin kuulematta. Tykkäsin silti vähän kyttyrää laukkakäännöksestä. Varsinkin kun se oli näin hallitsematon ja tuli varoittamatta.

Loppumatkasta Ellu tohotti yhä. Ravissa veti kunnon kiitoa. Mentiin vähän omia reittejämme kun opastus puuttui. Ponin perässä Ellu olisi yhä halunnut mennä lujempaa. Loppukäynneissä ei poni eikä Ellu olisi malttaneet kävellä vaan hypähtelivät raville. Olin tiukkana enkä antanut ravata. Lopulta Ellu rauhoittui kävelemään ja vihdoin ponin häntä oli kauempana edessä.

Ongelmia:
kommunikaatiokatkokset
en tainnut kertaakaan pyytää Ellua raviin vaan tamma teki päätökset itse

Parannusta:
reipas ja rauhallinen ratsu