lauantai 2. marraskuuta 2019

Räntämaasto

Lauantaina piti lähteä tallikaverin kanssa maastoon. Keli kuitenkin pelotteli seuran pois. Minäkin rupesin haaveilemaan koulutunnista, varsinkin kun selvisi että kakkosope pitää tunnit. Mutta siellä olikin 7 tuntilaista, joten ei me sinne lähdetty tuppautumaan. Keli oli nollissa ja satoi räntää. Eilen Hempalla oli ensimmäinen vapaapäivä varmaan kuukauteen.

Maastoilu näytti pahalta, varsinkin kun Hempalla ei ollut tilsakumeja. Onneksi tallin puolesta värkättiin Hempalle kärkihokkeihin kiinnitettävät irroitettavat tilsakumit. Näytti työläältä. Laitoin hummalle heijastinloimen ja itselleni toppaliivin päälle huomioliivin. Sekä kypärämyssyn. Luulin että se olisi ihan liioittelua muttei ollut. Yleensä toppaliivikin on nollakeleillä liikaa muttei tänään. Pelkkä pitkähihainen alupaita takin alla meinasi tuntua vähän viileältä. Lisäksi rainlegsit. Ihmeen kaupalla pysyinkin sisältä kuivana.

Tilsakumit hoitivat hommansa eikä tilsoja tullut. Ainakaan en huomannut yhtään. Alkumatkasta autoja meni useampi ohi muttei tänään pahoja kaahareita. Mentiin taas viime aikojen reittiä Hangaksentietä kohti kankaita. Käynnissä Hemppa tuijotteli kentälle ja kevyesti ehdotti josko mentäisiin sittenkin sinne.

Risteyksen jälkeen hölköteltiin ravia. Lumi vihmoi silmiin enkä nähnyt eteen. Totesin että riittänee kun toinen näkee. Ennen ylämäkeä Hemppa rupesi hidastelemaan. Otin käyntiin. Pysähtyi tuijottamaan vasemmalle pellolle ja tärisi. En keksinyt mikä oli. Mutta takaa tuli auto, joten piti siirtyä toiseen laitaan pois alta. Sen jälkeen Hemppa taisi ehdottaa kerran maltillista peruuttamista mutta pieni raipan napautus kaulalle sai unohtamaan moisen.

Tiukat mutkat ravasi hyvin mutta sitten halusi taas käyntiin. Tuntui ihmettelevän lumista maisemaa. Käveltiin hetki ennen laukkoja. Tänään laukattiin ensin oikea, sitten vasen. Välissä meni auto ohi. Pidin harjasta kiinni ja Hemppa laukkasi rennosti. Pärski ja pörisi mennessään. Valkoisessa maassa ei kovin hyvin erottanut lätäkönpohjia ja kuoppia, luotin että Hemppa tietää mistä menee. Eteen en juuri nähnyt lumisateen takia. Hemppa halusi vähän kiihdyttää ja koska pohja tuntui pitävältä niin annoin mennä. Lopulta taas himmasi vauhdin itsestään ja meni pikkulaukkaa lähes alapolulle asti.

Käännyttiin alapolulle käynnissä, käveltiin risteyksestä alapolulle asti ja jatkettiin siitäkin käynnissä. Ehkä kolmannesta risteyksestä käännyttiin oikealle ja saatiin vähän korkeusvaihtelua matkaan. Käveltiin yläpolulle asti ja ravin kautta laukkaan siinä. Hemppa imi sekä ravissa että laukassa hyvin eteen ja piti himmailla. En muistanut mitä kaikkea lumen alla oli ja Hemppa halusi vain paahtaa. Nyki ohjia kun hidastin mutta tuntui turvalliselta eikä meinannutkaan pukitella.

Pölähdettiin melko äkkiä lähelle radan ylitystä ja koska oltiin niin nurkilla niin kävin uteliaisuuttani kokeilemassa mitä Hemppa tuumaa mennä pitkästä aikaa yksin radan yli. Ei tuumannut mitään vaan käveli yli. U-käännös ja takaisin. Taisi olla enemmän äskeiset laukat mielessä kuin muu tuijottelu.

Takaisin Hemppa ehdotteli ravia omia aikojaan. Käännyttiin ensin risteyksestä oikeaan suuntaan. Siinä olisi halunnut laukata mutta pidin ravissa. Mäki ylös ja sitten maltillista laukkaa. Pehmeät kohdat hidastettiin reilusti. Jarrutusmatkat vähän venyivät mutta tuli käyntiinkin tarvittaessa. Sitten jatkettiin laukkaa kuusikujan läpi. Kuski väisteli oksia ja Hemppa juoksi innokkaana. Risteys taas käynnissä ja oikealle. Vielä laukkapätkä. Käännös taas ravissa (vai käynnissä) ja loikittiin minimaastikset. Ensimmäinen oikein hyvin, 2 seuraavaa vähän kaukaa mutta näppärästi. Pitäisi oikeasti opetella niiden välit.

Sitten otettiin taas ihan kunnon käyntipätkä, tiellä alamäelle asti. Enempää en olisi tarennut kun rupesi tulemaan viileä. Ravihölköttelyä sitten Hangaksentien risteykseen. Taaskaan ei kuski paljoa nähnyt kun lumi tuli silmiin. Hemppa halusi mennä lujaa, minä vähän himmailin ja taivuttelin. Selvästi lumisade vähän haittasi taipumistakin.

Vaikka otettiin tänään useampi pitkä käyntipätkä ja kierrettiin yläpolun kautta niin silti sain reissuun kulumaan vain tunteroisen. Eikä keli lopulta ollut kovin paha. Ihan mieluustihan tuon lenkin kävi. Kovasti lohdutti että uusin takki piti märkyyden ulkopuolella. Sormiakaan ei palellut välikausihanskoilla. Huippunopeus 32,8 km/h, keskinopeus 8,9 km/h, lähes 10 km.

Reissun jälkeen irrottelin tilsakumit pois. Ohje oli jättää kärkihokit kuitenkin paikalleen. Tämä oli onneksi ripeä toimenpide kun kesän olen harjoitellut hokkien kanssa.

Ongelmia:
jäi tuijottelemaan pellolle ja tärisi
yksi peruutusaskel
ravissa ja laukassa kuski ei nähnyt eteen
pitkään kävellessä meinasi tulla viileä

Parannusta:
oli valoisaa
ei kaahariautoja
ei säikkyjä eikä pukkeja
osuttiin hyvin minimaastiksille
ei tilsoja eikä liukastuksia
kuski pysyi kuivana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora