Toivoin että onnistuisiko sunnuntaina hyppelöt valoisaan aikaan. Tämä laitettiin järjestymään. Lopulta muita ei huolittu mukaan (tallin puolesta) ja sain yksärin. -4°C ja satoi lunta. Kenttää ei oltu lanattu eikä aurattu mutta oli yllättävän hyvä.
Lumitilanteen takia Hemppa sai etusiinsa tilsakumit ennen tuntia. Samalla minä sain opastuksen milloin hokit ovat vaihtokunnossa ja vinkin että niitä saa ja kannattaa vaihtaa tarvittaessa myös itse.
Kentällä oli alkuun myös toinen ratsukko muttei haitannut yhtään. Mentiin alkuverkat aika rauhakseltaan ja puhuttiin open kanssa paljon. Olen kuulemma kovin kriittinen itselleni ja siksi minua on hankala opettaa. Olipa yllättävää. Sanoisin olevani realisti, joka pelkää että tyytyväisyys lopettaa kehityksen. Iloitsen pienistä asioista mutta tiedostan myös ongelmat. Toisaalta jos ei mene niin hyvin kuin mihin pystytään niin siihen on välillä vaikea olla tyytyväinen. Ainakin omalta puoleltani tämä keskustelu auttoi hyvin tälle tunnille. Ope osasi kertoa minulle juuri oikeat asiat ja ymmärsin mitä nyt vaaditaan ja mikä on tänään vähemmän oleellista.
Alkuun Hemppa oli ravissa ihan yllättävän hyvä. Rennompi, tasaisempi ja ryhdikkäämpi kuin mihin eilen lopetettiin. Sekä molemmat laukat olivat oikein asiallisia. Pyöreitä, tasaisia, rullaavia. Jes!
Päivän hommana tehtiin laukassa kolmikaarisia puomeilla vaihtojen kanssa. Kolme puomia molemmissa suoristuskohdissa. Ensin tultiin kuviota ravissa ja kuskilta vaadittiin tänään taas aika paljon. Rento ja etenevä ravi, reitti kuntoon. Ratsu suoraksi. En alkuun edes huomannut että ensimmäisiä puomeja ei tultu ihan suoraan vaan vähän s-kuviolla. Lisää rentoutta ratsuun. Parani aika kivaksi. Toistoja tuli reippaasti.
Laukassa rento ja etenevä laukka oli tärkeintä. Vaihdot enemmän sivuseikka. Ensimmäisellä kierroksella taisi tuurilla tulla molemmat vaihdot. Sitten ne menivät hukkaan. Vaihdot vasemmalle löytyivät takaisin kun en päästänyt kaulaa mutkalle oikealle. Vaati vähän tarpeettoman paljon vasemmasta ohjasta pitämistä. Oikealle vaihtoi paremmin kun ei jääty arpomaan ja hidastamaan puomeille. Reittiä vähän helpotettiin ja väliin tehtiin ympyrää toisten puomien yli. Joka kerta ei vaihdettu puomeilla suuntaa.
Hempan laukka rupesi tuntumaan hyvältä ja rullaavalta. Jykevältä. Mutta livahtikin salaa pitkäksi ja kaarteessa takaset lipsuivat. Voi kun nämä huomaisi itse!
Lopuksi tehtiin taas kolmikaarinen. Ekalla kerralla ei vaihtanut, sitten tuli molemmat vaihdot. Sitten saatiin lepotauko. Tulipa tässäkin hyvä määrä toistoja.
Lopputunnista tehtiin vaihtoja vielä kahdella pystyllä lävistäjillä. Sama juttu että vaihdot tulivat vähän vaihdellen. Tässäkin oleellisinta oli hyvä laukka. Itse monesti unohdin sen ja jäin säätämään reittiä, suoruutta ja paikkaa. Ehkä puolet vaihdoista tuli ja onnistui sekä epäonnistui molempiin suuntiin. Hypättiin esteitä myös toisesta suunnasta.
Ei tullut pukkeja mutta kertaalleen hypyn jälkeen Hemppa vietti taas vahvasti sivulle. Nauratti kun olin juuri katsellut Alakylän maastisvideoita, jossa kellahdin sivupoistumasta alas. Kyllä silti tuntui että sain vähän juonesta kiinni.
Loppuverkasta ei jäänyt suurempia muistikuvia. Taidettiin ravata sen aikaa kun ope purki esteet. Mutulla sanoisin että hyvin meni. Ope ainakin kehui jossain välissä tuntia että ollaan kehitytty alkukesästä kovasti.
Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta. Hemppa sai päättää reitin ja kierrettiin kauemmankin pellon ympäri. Siellä taas tuli säikkyspurtti eteen eli pari askelta laukkaa. Kuski oli pitkin ohjin eikä jalustimet olleet jalassa. Mutta pidin toki huovasta kiinni ja sain tilanteen hetkessä haltuun. Sitten näytti siltä että Hemppa lähtee tietä pitkin takaisin tallille mutta kun sanoin että ei sitten sovi muuttaa mieltä myöhemmin niin teki u-käännöksen ja mentiin oikealle takapellolle. Risteyksessä oli lepattavia heinäpaalimuoveja ja arasteli niitä. Mutta koska meni sinne ihan omasta halustaan enkä patistanut yhtään niin selvisi niistä myös ohi. Tarjosin vähän henkistä tukea ja varmistelin että niiden jälkeen ei sännätä paikalta.
Hemppa olisi halunnut kiertää vielä alatarhan umpiperän kautta mutta olin niin kylmissäni etten antanut. Päivän positiivisia että nyt humma ei esittänyt stressireaktioita kun tulin alas selästä. Netistä kun lukee juttuja niin tulee kaikenlaisia ajatuksia. Yleensä Hemppa yrittää hieroa päätä jalkoihin alasratsastumisen jälkeen. Nyt seisoi rauhassa aloillaan.
Toinen takakenkä katosi matkan varrelle eikä ollut enää tunnin jälkeen paikallaan. (Löytyi myöhemmin kentältä.)
Tallissa pesin hännän ja takajalat. Toivottavasti ripulointi loppui nyt pakkasten tultua. Ainakaan nyt viikonloppuna en huomannut yhtään. Kikkareiden liotus hännästä ei ollut kovin nopea operaatio. Ja huuhteluvesi toisensa jälkeen oli mustaa. Lopulta totesin että on ainakin puhtaampi. Läträsin myös hoitoaineen, silotusaineen ja kiillokkeen kanssa ja toivon että kaikki tuleva moska valuu tarttumatta pois.
Ongelmia:
vaihdot tulivat vähän tuurilla
kuski ei huomannut että kaula oli mutkalla oikealle
eikä laukan venymistä pitkäksi
yksi liukastus kaarteessa
takakenkä hukkui
hännässä oli paljon kakkaa
Parannusta:
oli alkuverkassa hyvä
laukat olivat paremmat kuin pitkään aikaan
noin puolet vaihdoista tuli
tänään ymmärrettiin open kanssa paremmin toisiamme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora