lauantai 16. marraskuuta 2019

Haastetta puomeilla

Lauantaina alkoi seuraava kenttäaluevalmennusviikonloppu. Tällä kertaa treenit olivat entisen Aaltokankaan tiloissa Ratsukankaalla. Eli tuttu paikka Hempan kanssa. Keli oli niukasti plussalla ja nyt aikataulut olivat monta pykälää edellistä kertaa inhimillisemmät. Päästiin ensimmäiseen ryhmään eli treenit alkoivat klo 16. 3 ratsukon ryhmä.

Hemppa tuli taas pihaton portille norkoilemaan ennen kuin ehdin saada ovea auki. En laittanut varusteita niskaan matkalle. Vaikka välillä olin aikataulustani jäljessä niin lopulta oltiin varttia ennen suunniteltua paikalla. Sain varustettua yksin mutta vähän hyöri.

Maneesissa oli pakokaasukatkut traktorin jäljiltä, joten käytiin vielä alkukäyntilenkki taluttaen maastossa keskikolmion ympäri. Katku tuntui sen jälkeen yhä pahana mutta ihme kyllä ei tullut päänsärkyä.

Hölköttelin Hempalla askellajit läpi. Humma selvästi jännitti maneesia, sillä oli vähän käpertynyt itseensä eikä liikkunut kovin iloisesti eteen. Reippaammassa vauhdissa tuntui vähän huolestuneelta. Eilisistä harjoituksista huolimatta tuntui taas tavalliseen tapaan vinolta. Yritin keskittyä lapojen reitteihin jo alkuverkassa. Vähän katseli puomeja kantavaa väkeä mutta sangen maltillisesti. Ei loikkia.

Hommat aloitettiin ravipuomeilla. Ensin vasen, sitten oikea kierros. Vasen oli aina maneesin etupäädyssä ja oikea takapäädyssä. Kuviona oli ellipsi. Pitkien sivujen sisällä puomit, keskellä maneesia puomineliö, josta tultiin kaarella kulman yli. Taivuta huolellisemmin sisäpohkeen ympäri. Oikea kierros meni helpommin.

Sitten laukassa yksitellen, me aloitettiin. Taas vasen kierros ensin. Sivupuomit jätettiin pois. Tultiin pieni lankkueste päädystä ja puomikulma keskeltä. Ensimmäisen lähestymisen lankulle ratsastin kunnon ajatuksella ja päästiin yli. Puomikulma oli vaikeampi juttu ja vaikka kuinka yritin niin askel ei sopinut kunnolla. Aika monta kierrosta pyörittiin. Lankku rupesi sujumaan helposti ja lopuksi tultiin pelkkää kulmaa. Vihdoin sekin tarpeeksi monen toiston kautta sujui. Kantapäät alas ja taivuta sisäpohkeen ympäri.

Yllätyksekseni oikea kierros sujui näppärästi ja päästiin paljon vähemmällä.

Sitten tultiin erilaisia yhdistelmäkuvioita. Sivupuomit otettiin mukaan ja välillä vaihdettiin keskineliön yli lävistäjällä suuntaa. Vaikeinta oli osua puomikulmaan sivupuomin jälkeen. Pari kertaa Hemppa taisi liirata ohi. Reitti kuntoon ja huolellinen taivutus.

Puomit nousivat irti maasta, keskikulmassa vain toisesta päästä. Sivupuomit kavaleteiksi ja lankkuja nostettiin vähän. Kertaalleen katsomon edessä juuri ennen lankkua katolta putosi lunta. Säikähdettiin Hempan kanssa molemmat (taidettiin luulla että joku kolistelee tolppavarastossa) ja tehtiin voltin kautta uusi lähestyminen. Myöhemmin Hemppa esitti vielä yhden pukin/takapotkun kulmapuomien jälkeen (josta seurasi sakkokierros).

Ennen viimeistä kierrosta vetäisin turvaliivin niskaan. Jotain pikkustipluja tuli yhä mutta saatiin hommat tehdyksi. Aktiivinen laukka muttei lujaa.

Tänään ei ollut paha hiillostuspäivä eikä Hempalle tullut pahemmin kuuma. Päivän oppi oli että reitti kuntoon. Nyt ei enää yllättänyt miten hankalia tehtäviä puomeilla saa aikaiseksi.

Kuski jarruvalojen hehkusta punaisena.
Treenien jälkeen parkkipaikalla.
©Anu

Hemppa kotimatkalle menossa.
©Anu


Ongelmia:
säikähdys tippuvista lumista
oli yhä aika vino
pari ohiliirausta kulmasta
luulin että edetään ihan hyvin, videolla näyttää matelulta

Parannusta:
lankut mentiin lopulta sujuvasti

Anu ja Virpi kuvasivat treenejämme:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora