Kamala loimi!

Keskiviikkona pääsin Assin kanssa taas tunnille. Mennessä olin ihan poikki ja taas tuli kiire. Pihalla satoi lunta ja keli oli nollissa.

Alkukäyntejä ehdittiin kävellä onneksi hetki ennen aloitusta. Tänään korvaappi jostain syystä pysyi taas heilumatta päässä.

Käynnissä kunnon poljenta ja eteen. Yllättävän reipasta käyntiä irtosi tuntumalla. Mutta päästiinköhän edes kierrosta kun takanurkkaan parkkeerattu loimi aiheutti Assille syvän järkytyksen. Humma ei olisi halunnut lähellekään. Ope ohjeisti että sinne mennään, vaikka kilon paloina. Joten survoin tammaa kulmaan. Useampi kierros meni päädyssä jännittyen mutta pikkuhiljaa päästiin lähemmäs ja lähemmäs. Toisessa päässä katseli vähän takkikulmaa ja sen loimia.

Mentiin alkuun askellajit läpi. Kummasti tuo toisen päädyn karttelu vaikutti kaikkeen. Assi jähmettyi kaulasta eikä oikein kuunnellut apuja. Sisäpohje, liikuta ulko-ohjaa. Jos jotain positiivista pitää hakea niin eteni kuitenkin suht asiallisesti eteen.

Jossain vaiheessa tehtiin pitkien sivujen alkuun voltteja ja pitkät sivut avossa. Kevensin vähän tilanteen mukaan, välillä istuin alas. Alkuun meni ikuisuus että Assin etusia sai irtoamaan uralta yhtään. Mutta niin vaan sinnikkäillä toistoilla lopuksi parani. Mentiin vasen kierros ensin. Oikea ei ollut ihan yhtä paha. Kokonaisuudesta en silti anna kovin hyviä pisteitä.

Assin oman tuijottelun lisäksi maneesissa oli useampia muita ratsukoita ja muuta epätavallista liikehdintää. Sekä pienempi sivuovi että päätyovi olivat välillä hetken auki. Pikkuovi oli kammottava, onneksi se sulkeutui pian. Isommasta ovesta Assi välitti yllättävän vähän. Kuskin keskittymistä meinasi haitata.

Lopuksi pyörittiin ovipäädyssä ympyrällä. Ravissa kaula rennoksi. Aseta sisään, ulos, sisään jne. Assi yritti yhä välillä tuijotella omiaan. Lavat haltuun ja ratsu tasapainoon. Molempiin suuntiin. Sitten sama laukassa. Oikea laukka nousi joka kerta yhden raviaskeleen kautta. Kaikesta huolimatta nosto tuli kuskille aina yllätyksenä vaikka tuli sakkokierroksia. Laukassa asetettiin myös sisään ja ulos. Lavat haltuun kuten ravissakin. Itse lavoista ei kyllä juuri puhuttu. Kertaalleen kuulin käsien rentoutuskäskynkin. Assi makoili enemmän vasemmalla ohjalla.

Loppua kohti laukasta tuli asiallinen ja ravistakin tuli eloisa ja elastinen. Mutta olihan siinä tekemistä. Vähän turhautti kun ei taaskaan päästy tekemään mitään kun pelkkä avuille saaminen oli tänään niin iso operaatio. Ope puhui työvoitosta. Itseäni vähän häiritsi suunnaton pakottaminen. Mutta toisaalta lopputulos oli taas parempi kuin mihin itsekseni pääsen.

Ongelmia:
tuijotteli loimea
oli aika jännittynyt
sulloin kulmaan
yksi kakkajumiyritys mutta sain lähes pidettyä ravissa
oikea laukka nousi raviaskeleen kautta
autoilukeli oli huono ja luminen

Parannusta:
eteni suht reippaasti
kuski ei turhautunut vaan jaksoi hymyillä läpi tunnin
rentoutui loppua kohti
suoruus ja tasapaino paranivat
laukka ja ravi paranivat oikein hyviksi ihan lopuksi