Väsytystaktiikalla maastoesteille

Yritin Etelä-Vantaan ratsastuskoulun maastoesteille jo vuosi sitten keväällä. Aina tuli kuitenkin jotain aikatauluristiriitoja tai pohjavikoja ettei onnistunut. Nyt ehkä seitsemäs mailini, että yksi tyhjä koulukesätunti olisi parempi maastoesteinä, tuotti tulosta ja pääsin hyppäämään! 6 ratsukon tunti, kaikki paikat myytiin. Ratsukseni sain samaisen Wudin, jolla menin viimeksi. Opekin taisi olla sama. Eikä näemmä muistanut minua sen paremmin kuin minä opeakaan.

Muistin että humma oli hoitaessa lohikäärme ja osasin suhtautua. Silti vähän huoletti kun toinen pää yritti purra ja toinen potkia. Vahingoitta kuitenkin varusteisiin. Ei hokkeja, koska on ollut niin kuivaa. Kentällä kyytiin ja siitä suoraan maastoon. Hauska oli huomata että tällekin tunnille osui 2 leirikaveria (ja seuraavalle tunnille kolmas).

Alkuverkassa mentiin nurmella isolla ympyrällä ravia ja laukkaa. Wudi oli tasainen mutta tuntui takaa aavistuksen löysältä. Lujempaa ei tarvitse mennä ja muista tasapainottavat puolipidätteet. Humma kompuroi takaa pari kertaa omiaan. Ei tuntunut liukastumisilta vaan tavallisilta jalan alta menoilta. Ope vaikutti olevan huolissaan ratsastustaidoistani ja itseäni tämä lähinnä huvitti. Mehän etenimme hyvässä tasapainossa ja osasin huolehtia välimatkoista. Kevyt istuntanikin oli siisti. Vain lepohetkillä heppaa haittasi joku ja pitkin ohjin ravisteli ja heilutteli päätään ehkä kolmesti aika intensiivisesti tunnin aikana. En välittänyt.

Tänään hypeltiin vain minikokoisia esteitä (max 60 cm) ja ope varmisteli hommia levittämällä ratsukoita pitkin aluetta. Pääsääntöisesti tultiin kaikki hommat aina kahdesti. Kaksi ratsukkoa kerrallaan. Esteet käytiin katselemassa etukäteen. Pohdin Wudin pomppuisuutta mutta ruuna oli onneksi täälläkin tasainen tyyppi. Innostui sopivasti muttei kiihdytellyt ja kuunteli pidätteet.

Esteet olivat pikkuisia tukkeja, renkaita, A-este ja lopuksi portaat. Kertaalleen tuli vähän epäsynkkaa ponnistuspaikassa muttei siitä tullut isompaa hämminkiä. Hypättiin lähinnä kahden esteen pätkissä. Kertaalleen laukka jäi vaihtumatta kaarteeseen ja vaihdoin lennossa myötäiseen. Ope kommentoi perään ettei kannata jäädä korjailemaan laukkoja tässä. Enhän minä jäänytkään vaan korjasin vaan. Osa ratsuista vähän lipsui nurmella, joten vastalaukkakaarre ei kuulostanut sellaiselta asialta, jonka olisin tahtonut tahallani tehdä. Renkaat ja portaat ja kaikki meni sujuvasti. Aikaa kuitenkin kului sen verran paljon että tunti oli ohi. Hyppyjä tuli n. 14 jos en laskenut pahasti pieleen.

Ei tehty loppuverkkoja vaan käveltiin takaisin kentälle ja siellä alas kyydistä.

Helppoa ja tasaista. Wudi oli aika luottoratsu vaikka kuulemma sekin osaa kieltää. Olisin toki voinut hypätä muutamaa vähän isompaakin estettä mutta tämä ajoi nyt asiansa ja pääsin kokeilemaan tämänkin paikan maastoesteet. Tuntikaverit olivat etukäteen sitä mieltä että tämä on minulle turhan nössöä. Aika nössöähän se olikin mutta ei aina tarvitse olla jännää. Kivaa oli ja ehdottomasti kannatti käydä. Kiva oli myös saada videoita ns. kentän laidalta. Ei näytä omaan silmääni edes kovin pahalta. Myötäyksessä käsiä voisi ajatella vielä paremmin eteen mutta oikea jalkani pysyy alhaalla paremmin kuin uskalsin toivoa. Jostain syystä pari klippiä oli tallentunut hidastetusti niin annoin niiden olla.

Pois hoitaessa Wudi oli yhä samanlainen lohikäärme kuin viimeksikin. Sienellä mahan pyyhkiminen oli nounou.

Ongelmia:
hoitaessa lohikäärme
yksi ponnistuspaikkavika
alkutunnista vähän kompuroi takasillaan (ei johtunut mielestäni nurmiliukkaudesta)

Parannusta:
sopivan reipas ja tasainen
hypyissä oli helppo olla
vaihtoi laukan helposti

Videokooste hypyistämme: