Keskiviikkona oli tämän viikon toinen Assipäivä. Pakkasta seitsemisen astetta. Maneesissa kuulemma +2°C. Onneksi ope tarjolla.
Tallissa Assi oli muuten oma itsensä muttei meinannut ottaa kuolaimia suuhun. Ihan poikkeuksellista. Yleensä kun haukkaa ne itse. Eikä ollut kovin innoissaan poistumassa karsinastaan.
Maneesissa katsottiin open kanssa ensin satulaa ja laitettiin karvaromaani estepenkistä koulusatulan alle. Ei mennyt ainakaan huonompaan suuntaan.
Ratsastuksen Assi aloitti samoin kuin viime aikoina eli tuijottelulla. Kuskilta ei jäänyt huomaamatta että yksi seinälankku oli vaihdettu. Ravissa ohje oli taivuttaa ihan ronskisti sisään. Humma banaanille. Ja sitten eteen. Sisäpohkeen ympäri ja eteen. Sen verran lämmin tuli että ensimmäisen ravikierroksen jälkeen kuskin piti ottaa takki pois.
Lähinnä suoraa uraa mutta myös jokunen ympyrä. Jos linjasin huonosti pelokkeiden suhteen niin ympyröitä ei tunnistanut ympyröiksi kun tuli tuijottelua, tyssäystä ja liirailua. Vasen kierros oli taas pahempi. Oikeassakin katseli muttei yhtä pahasti.
Ravissa meno parani jonkin verran. Pidettiin välikäynnit ennen laukkoja.
Ensin oikea laukka ja se oli yllättävän hyvä. Sama bananoituminen jatkui laukassakin. Kun parani niin sai vähän suoristaa. Ja eteen. Vasemmassa tuijotti laukassakin vähän enemmän. Tänään pahimmat paikat olivat takkikulma ja vaihdettu lankku. Molemmista laukoista tuli kuitenkin ihan asiallisia ja hyviä. Pidäte ulkoa, sisäjalka. Irrota ohjalla. Taivuta. Eteen. Raippa jos ei kuuntele jalkaa. Päästiin uralle ja saatiin kuviot kuntoon. 90 % rentoa menoa ja vain hetkittäistä tuijottelua.
Laukassa tehtiin myös loivia kiemuroita uran sisälle molemmissa kierroksissa. Alkuun kun olin palaamassa uralle pelottavan lankun kohdalla niin Assi hypähtikin toiseen suuntaan lähes kaverin syliin. Muuten nämäkin paranivat. Vasen taivutus oikeassa laukassa oli alkuun hankala mutta löytyi. Muuta liikennettä oli jonkin verran mutta tänään joukossa oli helppo mennä.
Lopuksi pyörittiin hetki ovipäädyssä ympyrällä. Sangen asiallista. Saattaisi sanoa jo ratsastukseksi. Oma arvosana lopputunnin menosta menisi jonnekin 7,5 pintaan. Assi taisi vetäistä tuijottelusta itsensä sangen piippuun. Mutta kuski oli iloinen: parannusta havaittavissa!
Tallissa oli kiva saada tallikaverilta kommentti että ollaan kehitytty Assin kanssa. Siihen voisi ehkä vastata jotain muutakin kuin että nyt on pari huonoa viikkoa takana.
Ongelmia:
ei halunnut kuolaimia suuhun
tuijotteli uutta lautaa ja takkikulmaa
yksi sivuloikka
yksi hätkähdys
Parannusta:
rupesi keskittymään
hyvää palautetta tallikaverilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora