Perjantaina uusi ope tuli kolmatta kertaa katsomaan minun ja Hempan perään. Pelkäsin kentän kuntoa mutta eilinen auraus ja sen jälkeen päälle satanut kevyt lumikerros olivat tehneet siitä hyvän. Nyt keli oli nollissa. Enemmän loskainen kuin koppura.
Hemppa tuli taas pihatosta portille ennen kun ehdin huhuilla. Kuolaimia ei tänään meinannut haluta suuhun. Mutten pakottanut vaan odotin ja houkuttelin. Lopulta oltiin kentällä vain noin viitisen minuuttia ennen tunnin alkua. Hemppa tuijotti kentälle mennessä mystisiä valoja pellolla. Kummastutti itseänikin, joten tuijotettiin hetki yhdessä.
Alkukäynneissä Hemppa hypähti uralta sivuun. Olin juuri virittelemässä gps:ää päälle ja pidin ohjista vain yhdellä kädellä. Pysyin kuitenkin kyydissä ja pysyttiin pystyssä. Taisi luulla virvatulien käyvän päälle. Lähempänä selvisi että hyvin kaukaa tulevan auton valot heijastuvat pellolla olevien heinäpaalien muoveista. Näitä ei tuijoteltu tämän enempää ja lopputunnin keskittyi hyvin hommiin.
Ope tuli juuri passelisti myöhässä, joten ehdin hölkötellä ravit molempiin suuntiin ja ottaa molemmat laukat ennen kuin aloitettiin. Huomasin vähän itse arkovani pohjaa enkä kaasutellut ihan tarpeeksi. Hemppa oli kuitenkin reipas. Jalkaan reagointia piti taas välillä vähän muistuttaa.
Nyt tajusin laittaa tuubihuivin kypärän alle. Se auttoi korvakuulokkeen pysymisessä huimasti. Ei mitään ongelmia! Eikä tullut liian kuuma. Nyt pidin toppaliivin läpi tunnin päällä mutta takin alla oli tänään vain poolo eikä eiliseen tapaan vielä kerrastoa lisäksi. Alkuun ope taas kehui Hempan käyntiä hyväksi.
Homma alkoi open kysymyksellä että tunnenko missä Hempan kroppa menee. Vastasin ensin vähän ulkomuistista. Sitten rupesin tunnustelemaan. Ja aika hyvin tunsinkin. Seuraava homma oli laskea neljään käynnin tahdissa. Eikä sekään ollut yhtään niin läpihuutojuttu kuin luulin. Ulkoetujalka oli ykkönen. Seuraava jalka eli kakkonen oli sisätakajalka. Kun siihen halutaan vaikuttaa, niin apu kannattaa antaa ykkösen kohdalla eli ennen kuin sisätakajalka on maassa. Itse olisin antanut vasta sen jälkeen kun se on jo käynyt maassa. Kolmonen oli sisäetunen ja nelonen ulkotakanen mutta näistä ei tarvinnut niin murehtia.
Hemppa oli molempiin suuntiin vino pääsääntöisesti siten, että lavat valuivat aidalle ja perä tuli sisään. Aiemmin minulle taotut vakivinoudet eivät pitäneetkään paikkaansa! Lähdettiin siis siirtämään sisätakajalkaa ulospäin. Pohjeapu ykkösen kohdalla. Pidäte kolmosella. Ei saa mennä liian lujaa käyntiä muttei myöskään sammua. Siinä olikin tekemistä. Tätä tehtiin molempiin suuntiin ja kuskilla meinasi jo tässä savuta pää. Ihanaa hinkutusta. Onneksi tehtiin ihan ajan kanssa. Eikä ulkopohkeella kuulunut pahemmin kääntää etuosaa vaikka se oli refleksini. Ulko-ohjalla pidettiin suorana.
Oikea kierros oli Hempalle selvästi vaikeampi. Vaikka kaula kääntyi oikealle niin turpa osoitti silti ulos. Tästä lähdettiin hakemaan asetusta sisään. Siinä olikin hakemista. Totesin että jaksaisin tehdä tätä samaa hommaa vaikka 2 kk.
Välissä taidettiin vähän huilata ja sitten sama ravissa. Nyt sekä pidätteen että pohkeen aika oli ykkösellä. Mutta ei samalla ykkösellä. Kuskin piti skarpata ettei insinöörivaihde mennyt liikaa päälle. Liiallisella analysoinnilla unohdin tunnustella. Ravikin lähti paranemaan. Oikea kierros oli yhä selvästi vaikempi ja Hemppa nykiväisempi. Ope kannusti että teen ihan oikeita asioita, on vain hepalle hankalaa.
Otettiin vielä laukka. Sekä minulla että Hempalla oli kiire laukkaan ja valmistelu jäi hätäiseksi. Huonosta valmistelusta tulee huono laukka. Otettiin uudestaan. Ensin käynnissä vaikka avoa. Hevonen suoraksi. Käynti rennoksi ja selän läpi. Sisäpohje läpi. Siitä sitten nosto. Vinosta ja hätäisestä käynnistä tuli vino nosto, jossa pää nousi ylös. Valmisteluun meni lopulta aika paljon aikaa. Enkä ihmettele koska kuskilla ja Hempalla oli yhä vain kiire äkkiä laukkaan.
Laukassa tehtiin ihan samaa. Kunnon pidäte, vaikka raviin. Ajatus avosta. Ja Hemppa rupesi tulemaan pidätteistä takaisin. Samalla laukka parani. Ei nyt menty kauniissa nyökyssä mutta tämä oli parempi koska nyt lähdettiin pohjilta oikein kohti oikeita asioita. Hemppa suoristui vähän ja rupesi kantamaan itseään paremmin. Muttei saanut päästää laukkaa huonoksi ja nelitahtiseksi. Siinä oli haasteita huomata nämä kohdat. Laukassakin oikea oli Hempalle hankalampi ja nyki siinä enemmän.
Saatiin molemmat laukat tehtyä ja taas oli tunti vilauksessa ohi. Tein vielä loppuverkat itsekseni eli käynnin, ravin ja käynnin yhä miettien lapojen suuntaa ja suoruutta. Ensin taas oli muka vaikeaa ilman opea. Mutta totesin että pitäähän nämä nyt itsekin osata. Orastavan lupaava alku.
Taas oikein mainio tunti. Ihanaa piiperrystä ihan perusasioissa. Samaa rataa kun jatketaan niin kesään mennessä paranee huimasti!
Oli hassu tallireissu kun paikalla ei ollut muita. Sytytin ja sammutin kentän valot. Tallissakin vain henkilökunta itseni lisäksi.
Ongelmia:
Hemppa ei ole suora
kuski ei aina huomannut missä takajalat menevät
vaikka kaula taipui oikealle niin asetus oikealle oli tiukassa
hätäilin laukannostoja
Parannusta:
liikkui reippaasti eteen
sain korjattua suoruutta
Hemppa ei suuttunut missään vaiheessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora