Lennokkaat maastoestetreenit Alakylässä

Sunnuntaina lähdettiin käymään Hempan kanssa Alakylässä maastoestetreeneissä. Apukäsiä ei löytynyt, joten mentiin keskenämme. Hemppa lastautui nätisti. Hokkeja ei tarvinnut. Laitoin suojat ja satulan valmiiksi. Sen verran olin pihalla että nousin motarilta vahingossa yhtä ramppia liian aikaisin ylös. Onneksi pienempääkin tietä pääsi suht suoraan.

Perillä sitten huomasin että martingaalin ohjiin tuleva osa oli vaihdettu ja jäi Hempalle lyhyeksi. Otettiin siis pois ja loppuosa jäi esittämään rintaremmiä.

Keli oli tihkuinen +9°C ja ratsukoita treeniin tuli 4. Kuski oli puolikuntoinen. Vähän nuutunut muttei onneksi kipuisa. Hemppa sen sijaan oli taas ilmava. Alkuverkoissa tuntui vain vähän pinkeältä muttei tainnut pukitella. Sujui huomattavasti paremmin eteen kuin viimeksi.

Hypyt aloitettiin samalta miniesteeltä kuin edellisellä kerralla. Ei ongelmia. Sitten toiseen suuntaan mini ja renkaat, kuten viimeksikin. Ei tuijoteltu vaan näppärästi molemmista yli. Tasapainotus välissä.

Vaaleanpunainen mini. Hemppa ei pinnistele liikaa.

Sitten kavalettikorkuinen sininen, perään puunvärinen maasta risutettu tukki, lenkura ympäri ja arkku. Sininen taisi olla ok. Sitten jo etäältä Hemppa kauhistui tukkia, hidasti ja liirasi sivuun. Kuski ei saanut reagoitua mitenkään vaan havahtui vasta kun oltiin jo menossa ohi. Pysyi kyydissä vaikkei kovin vakaasti joka hetki ollutkaan. Käytiin sitten katselemassa estettä. Olisin itse ottanut voltilla uusiksi mutta ope käski tulla alusta. Nyt molemmista yli eikä tullut jättiloikkaa. Arkku meni näppärästi. Siitä tuli kehuja: askel lyheni mutta rytmi säilyi.

Seuraavaksi tultiin renkaat ja portti. Ekan jälkeen taisi tulla pukkia, jatkettiin kuitenkin suoraan. Portin jälkeen kuski oli taas vähän epätasapainossa ja yllättäen sivulle poistunut ratsu heilautti kuskin alas. Ei vammoja (ei löytynyt yhtään mustelmia eikä housuista yhtään hiekkaa). Hemppa lähti kävellen karkuun, ohjat epäilyttävän alhaalla roikkuen. Ajatuksen voimalla pysäyttäminen epäonnistui. Laski päänsä, astui ohjien päälle, nykäisi ja ohjat napsahtivat poikki. Tajusin kyllä hetkeä aiemmin että jotain pitäisi tehdä mutten keksinyt yhtään että mitä.

Vedessä.

Laitettiin ohjat solmuun ja hyppäsin tukin päältä kyytiin. Seuraava ohjelmanumero oli kävellä veden läpi. Hypättiin pari estettä (portti, vesi, punaiset renkaat) ja sitten jemmasta löytyi meille gramaaniohjat korvikkeiksi.

Vettä kohti, jiihaa!

Hypättiin kaikki esteet parin esteen pätkissä. Renkailta kapealle. Kulmalta mökille. Ylös- ja alashypyt, renkaat, isompi sininen ja risu. Rennompia käsiä kaipasi ope. Muualla kevyt istunta ja estettä lähestyessä lähemmäs satulaa. Hemppa meni empimättä mutta monesti pukitti esteen jälkeen. Välillä tunsin jo ilmassa että nyt juonii jotain. Niinä hetkinä en keskinyt että olisin itse vielä mokannut mitään siinä hypyssä. Ohjien nykimistä esiintyi läpi tunnin. Välillä esteen jälkeen heilutteli päätä tai nyki isommin ohjia. Ehkä sitten jäin liikaa kädellä kiinni tai puristin jostain liikaa? (Videolta näyttää siltä että tarpeettomasti nyin päätä ylös.) Tänään ei annettu kuskin virheitä anteeksi. Tästä päästiin kierteeseen että kuskia jännitti enemmän ja rentous väheni entisestään. Ei hyvä. Estekorkeudella ei ollut tämän kanssa tekemistä. Liian lähelle jääneet paikat aiheuttivat nekin pukkeja.

Tukkikasa.

Alashyppyyn skarppasin nyt. Nappasin martingaalista kiinni enkä tasan tarkkaan vetänyt. Silti tuli pukki perään. Veikkaan syyksi kuskin liiallista rojahtamista satulaan. Tarkkaa puuhaa. Ope käski ratsastaa heti eteen eikä jäädä odottelemaan pukkeja.

Toivoin että mentäisiin alashyppy tehtävän osana niin sujuisi paremmin. Eipä tuo auttanut. Hemppa ainakin sujui eteen lähtiessä ja kaarteessa meinasi olla jo vähän liikaakin vauhtia. Nyt tuntui siltä ettei ole meno 100 % hallussa. Alashyppyyn tultiin kuitenkin fiksusti ja olin mielestäni ihan asiallisesti, ajatus seuraavalle esteelle. Vaan nyt tulikin ensin pukki ja sitten toinen perään. Kuski kävi ilmassa mutta laskeutui onneksi takaisin satulaan. Siinä oli taas maakosketus lähellä. Eipä muuta kuin ohjat ja pasmat takaisin käteen, laukka päälle ja vielä risusta yli. Siihen riitti.

Taaemmat renkaat.

Hemppa tuntui eläväiseltä. Kaipaisin vähän tasaisempaa mielentilaa. Veikkaan että oma puolikuntoisuuteni oli iso osasyy siihen että tänään oli näin pomppuisaa. Jännitti taas enemmän kuin pitkään aikaan treeneissä. Mitään superonnistumisia ei tullut. Hyviä hyppyjä ja huonompia hyppyjä. Plussaa parempi eteneminen ja vain yksi tyssäys. Silti maakosketus aiheutti sen että tunsin itseni taas huonoksi ratsastajaksi ja ihmettelin miten ikinä olemme voineet selvitä kisoista.

Taidetaan laukata kohti ylöshyppyä.

Käytiin hölkkäämässä loppuraveja raviskan ulkolaitaa. Ensin mentiin kavereiden mielestä kuulemma liian lujaa. Osasin tietysti hidastaa. Hemppa ei tasoittunut tuntumalle vaan yhä nyki ohjia. Sekä tuijotteli puskia vieressä. Takakaarteessa pääsi yllättämään ja silmänräpäyksessä oli poistunut useamman metrin sisemmäs. Pysyin kyydissä ja pysäytin pakomatkan mutten yhtään huomannut mitä säikähti.

Varusteita riisuessa oli vähän häslä mutta selvisin.

Tallilla sain avukseni 3 tehopakkausta ja Hemppa ja varusteet oli hoidettu ja kärry siivottu ja peruutettu paikalleen ennätysajassa. Kiitos! Tästä tuli lopulta noin kuuden tunnin reissu pois kotoa.

Ongelmia:
ratsulla oli tarpeettoman kevyt peräpää
kuski ei pysynyt kyydissä
ohjat menivät poikki kun Hemppa astui niiden päälle
kuski oli vähän puolikuntoinen
yksi kielto
nyki ohjia
loppuraveissa loikkasi vielä sivuun

Parannusta:
kuski irtaantui satulasta vain kertaalleen vaikka hyviä mahdollisuuksia oli enemmänkin
vain yksi kielto
alashyppy näytti oikeasti aika pieneltä
Hemppaa ei haitannut jäädä viimeiseksi
ei saatu sakkokierroksia

Kuvia ja videoita ottivat Mira, Anna ja Jaana.


GoPro-kooste lisätty: