Tiistaina oli taas kouluratsastusillan aika. Tänään ratsukoita tuli tunnille vain 2. Minä jatkoin tavalliseen tapaan Sakulla, tuntikaveri sai toista kertaa alleen uuden herkkiksen. Keli saattoi olla vähän pakkasen puolella. Tihutti. Jätin takin pois heti alkuun ja alkukäynneissä rupesi tulemaan viileä.
Aloitettiin taas keskiympyrällä. Rentoa kaulaa ja taivutuksia. Sitten väistöä ulos. Saku ei tuntunut kuuntelevan pidätteitä eikä hidastavan. Siksi myös väistö tuntui hankalalta. Ohjeeksi liian kovaan vauhtiin tuli tehdä väistöä. Tunsin olevani hankalassa kierteessä. Sitten tehtiin väistöissä myös ravisiirtymiä. Enemmän kaverille tuli ohjeeksi että jos pää nousee niin jalasta ei tule riittävästi impulssia. Meillekin tuli ohje ratsastaa jalasta eteen.
Ope puhui sahalihaksista (jotain syviä kylkilihaksia tms.), joiden avulla piti tehdä puolipidätteet ja jarruttaminen Sakulla. Kuulemma ratsastajat tarvitsevat enemmän keskivartalon lihaksia kuin ammattiballeriinat (ratsastavan balleriinan kommentti).
Tarpeettoman monesti tuli käsky että älä vedä. En oikein osannut muuta kun humma tuntui vain kiihtyvän. Kiihtymisen ei pitänyt antaa haitata mutta jos se ei "haitannut" minua niin se paheni. En muista oliko ihan alkuun pieni pätkä kun asiat olivat järjestyksessä. Pidä oikeakin ohja tuntumalla ja molemmat jalat lähellä. Tänään Saku oli taas oikeasta tyhjä ja rentoutta hakiessani unohduin liikaa vasempaan ohjaan ja lapa karkasi tai ainakin hepo meni mutkalle. Vaikka muka päätin etten pidä vasemmalta. Kun yritin ottaa tuntumaa oikealle niin taivutus katosi. Ja kun meno lähti kiihtymään niin valuin itse etukenoon.
Kiihtyilyyn ohje oli tehdä voltteja. Hyvin osattiin kiihtyä volteillakin. Suoraa uraa volteilla oli siis ohje. Menin itse Sakun mukana ihan puihin. Istu rennosti jalat lähellä. Pidätä mutta älä vedä. Saku tuntui juoksentelevan taivaanrantaan. Kääk! Apua! Ensimmäinen open käskystä tullut käyntisiirtymä (älä vedä) tuli useamman ympyrällisen jälkeen. Ravissa tilanne levisi heti uudestaan. Eikä auttanut yhtään vaikka nyt muistin kesken ratsastuksen ajatuksen ns. joka askeleen ratsastamisesta.
Lopulta piti ottaa omin luvin käyntiin ja aikalisä. Nollasin oman pääni ja Sakun pään. Kepeästi käyntiä. Rauhassa. Voltti, taivutus ja väistö. Siitä sitten raviin. Ja kun skarppasin ja pysyin rentona niin Saku ei kiihdytellyt.
Päästiin keskiympyrällä ottamaan laukkaakin. Oikea kierros. Näppärä nosto. Laukassa lantio rullaa eteen ja kädet myötää. En ole varma tajusinko yhtään ja miten toteutus meni. Saku ei kuitenkaan lähtenyt kiihdyttelemään. Ravisiirtymä ja heti taivutus ja rentoutus perään.
Vasemmassa kierroksessa pidätteet menivät yhä läpi. Saku kulki nätissä muodossa ja olo oli hallinnan rajamailla. Herkästi lähes töksähti käyntiin kun pyysin hidastamaan. Mutta parempi näin. Voltit olivat jo sangen asiallisia. Laukkoihin asti ei päästy vaan otettiin käyntiin ja annettiin pitkät ohjat. Saku oli niin hyvä ettei tehty enää kuperkeikkatreenejä loppuun.
Ongelmia:
sahalihakseni olivat selvästi hukassa
Saku juoksenteli ravissa aika lujaa
oikeassa ohjassa ei ollut hevosta
oikea jalkani ei muistanut olla aina lähellä
ei menty vasenta laukkaa
Parannusta:
oikea laukka oli ihan asiallinen
lopuksi parani ravissakin
ei tullut pahaa epätoivoa
sain kasattua itseni yllättävän nopeasti
hyvän näköisiä pätkiä kaikesta huolimatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora