Liian huono takareihin?

Tiistaina oli taas pikkupakkanen, nelisen astetta. Ratsukseni koulutunnille sain Sakun. Tallin kämmistä johtuen humma oli jo edellisellä tunnilla yhdeksäntenä (yleensä ryhmäkoot ovat pienemmät). Minun kanssani teki poikkeuksellisesti päivän kolmannen tuntinsa. Hyvin tuntui jaksavan. Meitä oli ruhtinaallisesti vain 3.

Aloitettiin taas rentouttamalla päätä alas taivuttamalla toisesta ja sitten toisesta (sisä)ohjasta ja myötäämällä ulkoa. Rauhallinen käynti. Pikkuhiljaa otettiin ulko-ohjaakin käteen ja kaarilta suunnattiin suorille. Saku oli rennohko. Minun piti tunnustella kuulemma jokainen askel ja huomata kun menee Sakulle epämukavaksi ja jännittyy. Sormia meinasi palella.

Tästä päädyttiin pikkuhiljaa keskiympyrälle. Jalasta lähetyksiä eteen. Sisäjalasta väistöä ulos. Ympyrän pienennystä ja suurennusta. Pienennys tehtiin sulkuajatuksella. Lavat mukaan. Saku oli tyhjempi oikeasta ohjasta.

Kevyessä ravissa ei juossut tänään pahasti. Puolierot olivat aika pieniä. Pidätteistä olisi voinut silti tulla vielä paremmin kuulolle. Rennompaa ja matalampaa kaulaa. Saku olisi ehkä voinut olla pyöreämpikin mutten jaksanut puuttua kovin paljon kun ei erikseen mainittu. Tietysti pitäisi! Ravissakin tehtiin lähetyksiä eteen. Tajusin etten voi vain lähetellä vaan tein säätöä neljännesympyrän välein. Eteen, puolipidätteellä vähän kiinni ja taas eteen. Ihan asiallista.

Tehtiin samat ympyrän pienennykset myös ravissa ja laukassa. Ennen laukkoja mentiin välillä myös uraa pitkin suoraan. Tänään päästiin ravissa kulmiin ja uralle, jes! Tosin nyt keskityin asiaan jo alkukäynneistä asti. Ja katselin että edelliselläkin kuskilla meni.

Laukassa skarppasin etten jää vetämään. Paino taakse. Tänään en etukenotellut. Työskentelyä piti jatkaa laukassakin. Ennen ensimmäistä laukkaa piti käydä ottamassa takki pois kun tuli niin kuuma. Loppukäynneissä nappasin sen takaisin päälle.

Muutaman toiston myötä Saku vähän kuumahti laukoissa eikä meno ainakaan parantunut.

Näillä paikkeilla ravista rupesi tulemaan kiva. Saku tasoittui ja keveni ja sain kyynärpääni kannettua. Hassusti ope rupesi puhumaan kyynärpäistä pian sen jälkeen. Kuvittelin toki että itselläni asia oli kerrankin kunnossa. Oikeassa kierroksessa sain ratsastettua jo vähän tehoja raviin. Saku jäi kuulolle ja ravia sai ratsastettua eteen ilman että meni kiireiseksi. Aiemmin tunnilla tuli muutaman kerran sanomista että jää jo liian hitaaksi.

Lopuksi vielä käynnissä pienennettiin ja suurennettiin ympyrää. Siitä sitten pyöräytettiin takaosakäännökset molempiin suuntiin. Saku otti ensimmäiset pari puolipidätettä vastaan ja kääntyi. Sen jälkeen lakkasi kuuntelemasta ja vyörähti ja pyörähti. Minä yritin kiskoa kovempaa. Menin sen verran sekaisin että suuntakin katosi ja pyörähdimme takaisin lähtösuuntaan. Taivutus kuulemma katosi. Jälkimmäinen suunta ei takarin suhteen mennyt juuri paremmin mutta nyt päädyttiin oikeaan suuntaan kääntyen 180 astetta.

Sitten ravattiin hetki. Vasempaan meinasi vähän kiihtyä.

Positiivisia asioita löytyikin loppukäynneissä yhteen lauseeseen aikamoinen liuta. Paljon pientä.

Tunnin lopuksi toivoin että voitaisiinko harjoitella takaosakäännöksiä enemmän. Tästä päädyttiin omasta mielestäni hieman kummalliseen keskusteluun, jonka tulkitsin niin että en ole tarpeeksi taitava tekemään niitä. Taivutuksen pitäisi pysyä liikkeen läpi. Omasta mielestäni en voi oppia niitä jos en pääse harjoittelemaan. Huonoja ei kuulemma kannata harjoitella vaan perusratsastuksen tulisi ensin olla riittävällä tasolla. Sitten minulta kysyttiin mitä eroa on etu- ja takaosakäännöksillä. Vastaukseni eivät olleet hyviä (tai siltä ainakin tuntui). Asia muotoiltiin jotenkin niin että etuosakäännös on shetlanninponiliike. Takarissa ratsun pitää olla taivutettu ja mitäköhän muuta. Se on kokoava liike.

Tekemällä huonoja oppii tekemään huonoja. Mutta minä kuvittelen että tekemällä oppisi tekemään parempia. Ihan samoin kuin ravivolttejakin (joka ei sitten kuulemma taas ole yhtään niin vaativa liike). Kuvittelen ymmärtäneeni open pointin mutta olen eri mieltä. Taisi olla ymmärrysongelmia puolin ja toisin. Tulkitsin open jutuista että ensin pitää saada perusratsastus riittävän hyväksi ja sitten takareita voi vain tehdä. Minun elämässäni tekemättömyyden ja hyvin tekemisen väliin mahtuu harjoittelujakso, jonka aikana kehitytään paremmiksi. Mikäli tulee ongelmia niin pilkotaan asiat pienemmiksi. Sen verran sain lopulta irti että voinhan harjoitella niitä paria askelta vaikka jokaisessa kulmassa. Se ainakin tuli nyt selväksi että taivutus on tärkeä. Olisin kaivannut niin hyviä perusteluja että olisin muuttanut mieleni.

Tällä kertaa aivot sauhusivat enemmän illalla tunnin jälkeen. Pohdin jo että kirjoitan tulkinnan näkemyksistäni takaosakäännöksistä ja ratsastuksen oppimisesta. Ope on niin guru että uskon kyllä että tietää mistä puhuu. Mutten näemmä niele purematta. Lopputulemaksi jäi että olen eri mieltä. En vain saanut kunnon perusteluja sille miksi olisin väärässä.

Ongelmia:
sormia paleli vähän alkutunnista
laukassa Saku kuumahti toistojen myötä
ei ollut joka hetki niin rento, matala ja pyöreä kuin olisi voinut
yksi laukannosto epäonnistui eikä tullut laukkaa
oli vähän tyhjempi oikealle ohjalle
loppukäynneissäkin tuntui vielä vinolta
takareissa käveli pidätteiden läpi
suurempi ongelma oli kuulemma taivutuksen katoaminen
kuski ei päässyt samalle aaltopituudelle siitä miksei takareiden harjoittelua voisi jatkaa
jälkioloksi jäi että olen kehno ratsastaja

Parannusta:
saadaan kivan paljon erilaisia työkaluja hevosen rentouttamiseen
en jäänyt suuhun kiinni
ei tuijoteltu kulmia eikä muuta
ei kiihdytellyt ja juossut alta
ravista tuli lopuksi aika kiva
saatiin kehuja sulkuaskeleista ravissa
tätä menoa voidaan kuulemma jatkaa takaritreeniä jo ensi vuoden alussa