Kisat alkoivat kympiltä ja olin kellottamassa ekaa luokkaa. Turbo oli valmiiksi sisällä ja otti niin ahkerasti päiväunia että lopulta harjasin sen kolmesti. Ennen oman luokan alkua otettiin taas alkulämmöt esteiden siirtelyllä ja raahattiin tukkeja.
Olin kasikympin jälkimmäisessä verkkaryhmässä toisena. Verkat siis kentällä. Onneksi ope vähän ohjeisti verkkaa. Nyt sain myös vinkin että Turbo saattaa talutushommissa poistua paikalta milloin vain eli kannattaa olla tarkkana. Askellajit mentiin ensin itsenäisesti läpi. Sitten hyppäsin muistaakseni tukkipinon ja tynnyrit. Odottelua tuli aika paljon kun yksi ratsukko oli myöhässä. Välissä käveltiin rata ratsain. Ihan hyvä juttu, sillä olin ehtinyt unohtaa kaiken. Numerot näkyivät onneksi hyvin.
 |
| Ratapiirros kaapattu netistä. |
Ykköseste muutettiin jykevämmäksi pystyksi, noin 78 cm. Kakkosena 60 cm luokassakin olleet puolikkaat renkaat. Lehmät, hauta, tukkipino kulmasta ja talot (mattojen paikalla puiden välissä). Vapaaehtoisen laavun päätin lopulta jättää välistä vaikka pitkään sitä pohdinkin. Sitten takaisinpäin kiviokseri, lehmät ja ylöshyppy kentälle. Kentän vapaaehtoisen kulman päätin jättää hyppäämättä sillä ylöshypyn jälkeen oli taas köyrypukkien riski.
Sitten pieni hyppy alas kentältä, veden läpi, tynnyrit, pidempi lenkki ympäri, sianselkä alamäkeen ja lopuksi vielä korotettu tukkiokseri kentän vierestä.
Kävelyn jälkeen ope käski meidät laukkaan ja hyppäämään. Laukka päälle ja harlekiini (kuulemma tarpeeton), sitten kapea ja lopuksi kulma. Turbo ei ollut edelleenkään kovin hereillä ja kulmalle tuli kielto. Ei yllätyksenä. Ohje oli että laukka auki ja uudestaan. Toisella kerralla meni yli. Open kommentti oli että tämä riittää, kävele. Humma tuntui olevan laukkaamisesta jo puhki. Ennen omaa vuoroa vielä yksi hyppy alle. Tulin tynnyrit kun edellinen oli lopettelemassa. Meille oli tosiaan kiva kun verkassa rupesi olemaan jo aika väljää.
Sitten lähtölaskenta kympistä alas ja ratsasta. Härväsin GoPron kanssa ja painelin vääriä nappuloita. Yritin muka katsella kelloakin mutta ei siitä tullut mitään. Laukka päälle ja vähän hitaasti ykkösestä yli. GoPron kanssa värkkäystä matkalla, ei tullut hyvää. Kakkosesta yli ja totesin että nyt pitää keskittyä rataan eikä kameraan. Turbo ei ollut kovin reippaana vieläkään, joten muutamat esteet varmistelin raipalla yli kun laukka tuntui sammuvan. Nelosen jälkeen reipastui ja imi muutaman estevälin.
 |
| Este 12 sianselkä suoraan sivulta. ©Linda Viljanen |
 |
| ©Linda Viljanen |
Mökkien jälkeen alamäkeen oli siinäkin kuulemma pukkivaara. Mitään ei tullut ja meno rupesi nuupahtamaan. Kiviokseri ja lehmät siististi yli. Alamäkeen tasapainotin. Mentiin hitaasti mutta vähän etupainoisesti. Kompuroimatta ylös kentälle mutta kuski keikkui vähän jotain omiaan. Ei pukkeja vaan lisää nuupahdusta.
 |
| Vedessä kohti estettä 11. ©Ada Hopia |
 |
| Toisinaan näytti aika rauhalliselta. ©Linda Viljanen |
 |
| Välillä sentään yritti näyttää vauhdikkaalta. ©Linda Viljanen |
 |
| Este 11. ©Ada Hopia |
 |
| ©Linda Viljanen |
Turbo ei empinyt esteille ja kaikille osui paikat aika kivasti. Vauhtia oli kuitenkin sen verran liian vähän että saatiin 5,13 sekuntia yliaikaa eikä näin ollen saatu ruusuketta. Tietysti vähän harmitti. Mutta estevirheettömästä tuloksesta pitää olla iloinen. Enkä lamaantunut jännityksestä vaan tällä kertaa ratsastustaitoni pysyi aika hyvin mukana. Tosin tästä tuli jostain syystä taas sellainen olo etten osaa ratsastaa. Turbolle plussat suoraviivaisesta käytöksestä kisaradalla, ei pukkeja. Mutta taas kun tulin alas selästä niin hamusi takapuoltani. En arvostanut. Humma pääsi kuitenkin tästä ansaitulle lomalle. Minä taas kyselin että pääsisikö syksyllä säännöllisen epäsäännöllisesti ratsastamaan.
 |
| Alamäkeen kohti estettä 12. ©Ada Hopia |
 |
| Este 12, sianselkä. ©Ada Hopia |
 |
| ©Ada Hopia |
GoPro ottikin kahden sekunnin välein valokuvia. Tällainen kooste tällä kertaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora