Sadekuuroja, isompia esteitä ja valokuvaaja

Torstaina aamupäivästä lähdettiin suoraan maastoon. Ratsut saatiin toivoa ja sain jatkaa eilisellä Nerolla. Taas henkilökunta laittoi suitset. Korviin ei Neron mielestä saanut koskea. Silmien läheltä oli arka. Rapsuttelun jäljiltä valkoiset karvat sai kuitenkin pyyhkiä varovasti naamasta sivuun.

Lähdettiin taas eiliselle reitille. Kierros ravia pellon ympäri. Oikea jalkani tykkäsi keventämisestä vähän huonoa. Sitten rupesi tihuttamaan. Hetken päästä satoi ihan roimasti ja laukattiin vielä kierros. Siitä kävellen lähipellolle. Sangen läpimärkää eikä tietysti tällä kertaa ollut sadevaatteita päällä.

Hypättiin parit pikkuloikat lähibanketilla ja paikalle saapunut valokuvaaja viritteli itsensä asemiin. Sitten tultiin myös muuria ja sianselkää. Saatiin tulla isokin muuri. Siihen Nero ensin tyssäsi. Tuijotti ja luikersi. Huomasin jo kaukaa ettei ole menossa. Pysähtyi eteen vaikka yritin kovasti. Uudella lähestymisellä päästiin yli.

©Eoin Ruairí O’Brolchain

Hivuttauduttiin seuraavalle laitumelle ja hypättiin siellä lisää ennalta tuttuja esteitä. Nero oli sangen varma vaikka olikin hankalampi ratsastaa kuin eilen. Kaahotti innokkaasti enkä meinannut saada sitä pohkeen eteen. Vasta loppumatkasta ratsastettavuus parani. Uutena tultiin tukki. Kädet leveälle ja helposti yli.

©Eoin Ruairí O’Brolchain

Viimeisenä tultiin taas tutut renkaat ja musta perään mäkeä alas. Ensin kaikki tulivat pienet eli oikean laidan esteet. Ylös mennessä Nero rupesi vähän sakkaamaan ja laukkasi poikittain vaikka ehdotin käyntiä ja ravia. Ei kuitenkaan kiihtynyt hiiteen kun otin oikeasti laukalle. Osuttiin esteille ja ihan ok.

©Eoin Ruairí O’Brolchain

Seuraavalla kierroksella sai tulla isot renkaat eli pyramidimuodostelman. Nyt Nero laukkasi rauhassa ylös eikä kiihtynyt alas. En tiedä oliko vauhtia alunperin liikaa vai jännittikö este vain pahasti. Reilusti ennen rupesi hidastamaan ja luikertamaan enkä taas saanut tilannetta korjattua. Veti vasemmalta ohi ja aavistuksen pakottaen käänsin esteen vieressä oikean kautta ympäri. Ei enempiä tuijoteltu vaan otin heti perään uuden lähestymisen. Jalkaa, raippaa ja nyt oli varmemmin menossa yli. Sitten imi keskimmäiselle mustalle oikein kunnolla. Onneksi myös lukitsi ja hyppäsi.

Käynnillä takaisin ylös eikä hypätty enempää. Aavistuksen tietysti petytti että tuli kieltoja mutta molemmat sain korjattua heti. Jälkimittaukset paljastivat että molemmat kielletyt esteemme olivat metrisiä. Onhan siinä jo vähän hypättävääkin.

Ongelmia:
sadekuuro kasteli alkuun läpimäräksi
kaksi kieltoa
alkuun oli kiireisempi ja vaikeampi ratsastaa

Parannusta:
tuli hyviäkin hyppyjä väliin
oli kiva päästä hyppäämään isompiakin esteitä

GoPro-kooste hypyistämme: