Turhankin hitaasti käynnistyvä Turbo

Torstaina oli viimeinen maastoestekurssin päivä Tiialla. Tänään ratsuehdotukseksi tuli musta suokkiruuna Turbo, joka oli ollut mukana jo ti ja ke mutta eri kuskeilla. Se olisi kuulemma vapaana lauantain derbykisaankin. Mikä ettei. Lämmintä oli n. +18°C ja aurinkoista. Päivällä oli satanut, joten kenttä ei pölynnyt.

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Humma oli edellisellä tunnilla hommissa, joten vaihdettiin satula ja lisättiin etusuojat. Ihan kuten Frontsullakin. Ja taas mentiin askellajit itseksemme kentällä läpi. Turbo oli hitaahko ja askellus oli taas kummallisinta hetkeen. Ravia ja laukkaa joo mutta askellajeja tuntui olevan useampiakin. Tuntikaveri puhui että mitä lie tölttiä tuntui menevän välillä. Sain semiheräteltyä. Mainostettiin suoraviivaiseksi ratsuksi mutta meni hetki että opin kääntämään sitä.

©Ada Hopia

Tänään ei muistaakseni kouluratsastettu ollenkaan alle vaan loikattiin heti tukki. Olin innokkaana menossa ekana. Turbo ei katsellut vaan puksutti yli. Ope sanoi alkutunnista useampaan kertaan ettei Turboa tarvitse vielä suuremmin herätellä vaan se herää kyllä. Alkuun siis tyrkin lisää vauhtia kun tuntui vähän uinuvalta.

©Ada Hopia

Loikattiin myös lehmät ja kapea kentällä. En tutkinut reittiä etukäteen, joten käänsin kapealle ihan liian aikaisin ja huomasin sen puolimatkassa. Minkäs teet. Mutta päästiin yli.

Ihana kuva!
©Ada Hopia

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Hypättiin ensin kenttä ympäri, ihan ok. Sitten ope ehdotti radan loikkimista mutta itselläni ei ollut hajua miten se menee. Päädyttiin siis hyppimään tehtäviä osissa. Ensin turvallisesti veden läpi. Sitten muutamalla esteellä. Piti olla ehkä laukkaa mutta tultiin ravissa. Myös hyppy alas veteen. Humma ei herännyt.

©Heli Koskimäki

©Ada Hopia

©Heli Koskimäki

©Ada Hopia

©Heli Koskimäki

Katse taivaalle.
©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Tultiin 5 esteen pätkä vähän samoin kun eilen. Trakehner, harlekiini, iso tukkikasa kulmasta ja mattoesteen tilalle oli vaihtunut talo ja loppuun laavu. En taas tajunnut katsoa esteitä yhtään etukäteen. Ohjeet oli että kaikki hypätään mitä löytyy tms. Alkumatkasta tuli yksi pienehkö pukki. Odotin mainostettuja köyrypukkeja. Ei näkynyt.

Päivän ilmavin kuva.
©Heli Koskimäki

Puskaratsastaja.
©Heli Koskimäki

Näiden jälkeen tultiin iso ylöshyppy kentälle ja kapea perään. Ratsu oli unessa ja rämmittiin, etenkin kapean yli. Odotin että humma herää enkä enää pahemmin ratsastanut eteen. Oma moka. Ihan aiheellinen sakkokierros perään. Toinen kerta meni paremmin.

Kuvasta häivytetty ope.
©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Mihinkäs se jalka jäi?
©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Ilmeillä!
©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Sitten sai vielä toivoa sakkohyppyjä. Minä kaipasin maastolaukkaa. Ehdotin lenkkiä ympäri vähillä esteillä. 3 niitä reitille osui ja hypättiin ne. Ei lähtenyt juuri imemään saati kaahottamaan. Laukkasi kuitenkin suurimman osan. Talon ohituksessa tuijotti vähän mattoja. Vaikkei kuulemma katsele mitään. Viimeinen este oli renkaat alamäkeen. Ihan näppärästi ja se riitti meille.

©Heli Koskimäki

Hypättiinkö me jotain?
©Heli Koskimäki

Kentällä hyppäsin alas ja vähän puolihuolimattomasti taas nostin jalustimia ja löysäsin vyötä. Löysin humman hampaat takapuolestani. En tiedä yrittikö haukata vai eikö vain saanut otetta. En ihan arvostanut. Karsinassa hyöri niin paljon päänsä kanssa etten meinannut saada suitsia pois. Siihen nähden taluttui riimulla asiallisesti pihalle.

Kuvasta pyyhitty yksi ratsukko pois.
©Heli Koskimäki

Ongelmia:
unelias ratsu
muutama nuupahtanut hyppy
hampaat takapuolessani

Parannusta:
kaikesta yli
kuski vakaasti kyydissä

GoPro-kooste: