keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Aamutunti puomeilta maastoesteille

Arvasin ihan oikein että keskiviikkoaamun tunnille sain Lindorin. Hoitaessa oli yhä hapannaama. Mentiin taas ensin kentälle ja sangen tuttuun tapaan ravattiin molempiin suuntiin ja laukattiin yksi kerrallaan. Tultiin taas keskilinjalla puomi-estetehtäviä. Odottelua tuli niin paljon että olin nukahtamassa pystyyn.

Kertaalleen Lindor meinasi kieltää mutta sain sen patistettua yli. Pääsääntöisesti tultiin nätisti kolmella laukalla. Lopuksi jälkimmäinen este nousi. Sain kinuttua vielä korkeamman kierroksen ja okserin takapuomi oli jossain n. 85 cm paikkeilla. Helposti yli. Tähän saatiin tuhrautumaan lähes tunti. Mitäs pyysin vielä lisäkierrosta.

Sitten lähdettiin vihdoin maastoon. Nyt alkumatka ravissa. Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kaksi porrasta ylös. Lindor oli tasainen ja rauhallinen. Pitää kuulemma pohkeilla rohkaista että hyppää mutta aika suoraviivaista sen kanssa oli. Tultiin nämä käynnissä alas. Ja kun haluttiin tulla toinen kierros niin ihan sama juttu. Lindoria ei haitannut jäädä viimeiseksi.

Taas loikittiin matkan varrelta muutamat tehtävät. Pieni alashyppy ja trakehner-hauta. Toisella kierroksella sai hypätä isommat ja välissä oli vielä yksi este. Ihan ok mutta oksat osuivat naamaani.

Välissä tultiin mustakattoinen hyppy toiselle pellolle.

Hypättiin myös pieni talo ylös ja isompi alas. Sekä pikkutalo alas ja keskimmäinen laatikko toiselle laitumelle kuten eilenkin. Vähän yllättäen pölähdettiin eiliselle viimeiselle laitumelle. Nyt hypättiin yksitellen 5 esteen pätkä. Jäätiin viimeisiksi. Montusta pyöreä, toinen pyöreä, muuri, renkaat, "aita" ja laukalla puun ympäri portille. Mutta ei muut olleetkaan portilla, joten laukkasin takaisin puun luo. Annoin mennä vähän reippaammin mutta oli hyvin näpeissä. Viimeinen hyppy oli vähän huonompi ja juurempaa, muut oikein sujuvasti.

Sitten laukattiin vielä ylös portille kaverin kanssa. Mentiin ihan rauhassa. Loppuporukka tuli kunnon vauhdilla takaa. Mutta eipä haittaa vaikkei kiihdytelty.

Lopuksi käveltiin vielä tallin ympäri. Ei Lindor ihan viilipytty ollut vaan vähän säikyn oloinen.

Ongelmia:
hapan hoitaa
lähes kielsi kerran kentällä kun kuski nukkui

Parannusta:
helppo ja suoraviivainen ratsastaa

GoPro-kooste hypyistämme:

2 kommenttia:

  1. Vautsi! En tiedä, riittäisikö itselläni koskaan rohkeus kokeilla maastoesteitä! Hauskalta näyttää, mutta olen maailman suurin arkajalka :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irlannissa on keskimäärin aika monta pykälää turvallisemmat maastoesteratsut kuin monessa paikassa Suomessa. Ohjaa päin ja pysyy kyydissä :)

      Jostain syystä tästä kommentista ei tullut saapumisilmoitusta niin kesti hetken huomata.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora