Viimeisen päivän maastoesteratatreeni

Perjantaina mentiin vain aamutunti. Hepat jaettiin jo torstain iltapäiväratsastuksen jälkeen. Päädyin Neroon kun en viitsinyt lähteä tappelemaan Siruksesta. Käsky oli olla puoli kympiltä valmiina. Me olimme mutta sijaisopea ei näkynyt. Lopulta oltiin kaikki kuitenkin lähes ajallamme valmiina.

Ope oli uusi, joten halusi nähdä miten selvitään ensin kentällä. Saatiin puhuttua kenttäosuus vähän lyhyemmäksi mutta meni siinä silti tovi. Aurinko paistoi ja uhatuista sadekuuroista ei näkynyt jälkeäkään. T-paidalla olisi pärjännyt muttei tullut pahasti kuuma pitkähihaisellakaan.

Saatiin verkata askellajit läpi itsenäisesti. Nero kulki ihan asiallisesti. Yritin vähän taivutella ja tehdä temponmuutoksia. Sitten tultiin ristikko kertaalleen ravissa. Seuraavaksi hypättiin sarja. Ope vähän laski sitä, jotain 70 cm pintaan kuitenkin. Ristikko pohjille ja sarja perään. Laukka ei tainnut kellään 9 ratsukosta vaihtua ristikolla. Me mentiin sarjaväli kahdella kuten pitikin. Suurin osa otti kolmannen.

Sitten mentiin onneksi maaston puolelle. Lapsilla oli kouluratsastustesti menossa, joten numeroidusta maastoesteradasta jäi kaksi estettä käyttämättä. Hypättiin verkkaesteiksi meille uudet esteet punainen sianselkä, valkoinen hautapuomi ja musta sianselkä. Mentiin Neron kanssa edeltä ja pari kaveria tuli perään. Nyt sain ratsastettua määrätietoisesti ja Nero meni esteet empimättä. Olisi saanut hypätä isommankin hautapuomin mutten tahtonut lähteä kerjäämään verta nenästä heti alkuun.

Seuraavaksi olikin radan vuoro. Nämä mentiin pääosin pareittain. Apollo tuli meidän peräämme enkä luvannut 100-varmaa vetämistä.

Ensimmäinen este oli pikkumuuri portin vieressä. Nero ei mennyt sitäkään ihan sukkana muttei kuitenkaan arponut pahemmin. Kakkosena pienet renkaat alamäkeen. Ei erityisen hyvää hyppyä siihenkään. Kolmas oli perässä ollut musta. Se meni ehkä vähän paremmin.

Nelonen oli valkoinen hautapuomi (joka oltiin jo hypätty). Sille Nero rupesi empimään ihan tosissaan mutta sain sullottua sen esteestä yli. Vitonen oli tuttu musta sianselkätynnyri. Se taidettiin mennä empimättä. Sitten taisin ottaa matkalla raviin ja odotella Apollon perään. Nero ei halunnut hypätä seuraavaa estettä eli lankkua hämärässä toiselle pellolle. Pääsi luikertamaan sen verran etten saanut komennettua vaan tuli kielto. Toisella yrityksellä päästiin yli. Toiseen suuntaan viereinen este meni paremmin. Sitten käytin taas ravissa kavereiden lähistöllä ja korjasin laukan. En tiedä johtuiko ravipätkästä, kavereista vai mistä mutta pikkumuurillekin tuli kielto. Samanlainen kiemurtelu. Siinä jäkitellessämme Apollo hyppäsi sen ensin. Päästiin perässä yli.

Punainen meni paremmin. Sen jälkeen Nero lähti kiihtymään ylämäkeen. Ajattelin että vauhdin mukana tulisi hyvä imu esteelle ja tähtäsin isoja renkaita kohti. Nero pysähtyi vasta juuri esteen eteen. Hypähdin satulan etupuolelle mutta siitä pääsi helposti takaisin satulaan. Harmillista toki ottaa kolmas kielto radalle. Toisella yrityksellä päästiin yli.

Kun kaikki olivat hypänneet niin ope antoi palautteen. Sanoi että Nero nyt vain on tällainen. Yleisemmin puhui sitten että kannattaa tehdä puolipidätteitä ja antaa pohkeita. Tarkistaa että hevonen on läsnä ja kuulolla. Puhuttiinkohan ohjien levittämisestäkin.

Saatiin tulla renkaat vielä uudestaan. Ajattelin että olisi ollut kiva hypätä koko rata uudestaan niin olisin saanut virheet korjattua. Nyt kuitenkin tulin isoille renkaille vähän rauhallisemmin ja muka paremmassa kontrollissa. Pah! Eihän se hypännyt! Toinen yritys ei mennyt yhtään sen paremmin ja tyssättiin sekin. Vasta kun polkaisin vähän lisää vauhtia niin päästiin kolmannella yrityksellä yli. Samalla tajusin etten oikeasti tiedä Nerosta yhtään että koska menee yli ja koska ei. Ja ettei toinen kierros radalla olisi luultavasti parantanut tilannetta yhtään. Eikä näemmä open hyvät neuvot menneet yhtään tajuntaan asti.

Vähän harmitti että tuli niin monta kieltoa (yhteensä 5) ja että lopulta tuli kaksi kieltoa peräkkäin samalle esteelle. Mutta kivempi tämä on treeneissä tehdä kuin kisoissa. Plussaa että pysyin sangen hyvin kyydissä eikä missään vaiheessa pelottanut tai jännittänyt. Tietysti olisi ollut kiva tehdä puhdas rata mutta joskus vain menee näin. Superharmituksia ei tullut mutta lopputunnin ajan (kävelyt tallin ympäri) vähän masensi. Siinä meni taas se noin 10 minuuttia ja sitten sain itseni kasattua. Tehtiin tänään juuri tämän päivän paras suorituksemme. Kuitenkin pääosin esteistä yli.

Lähdettiin melko kiireellä jatkamaan matkaa Adaresta eteenpäin, joten kun sain apukädet hevosen pesuun ja poislaittoon niin hilpaisin itse pesulle ja pakkaamaan. Tänään ei ratsastettu enempää.

Ongelmia:
kiellot
en saanut ratsastettua empivää hevosta esteistä yli

Parannusta:
päästiin lopulta kaikista esteistä yli

GoPro-kooste:


Loppukommenteiksi että Clonshiressä kannatti ehdottomasti käydä muttei ollut minun paikkani enkä usko tulevani toiste. Hevosvalikoima oli vähän suppea ja kentällä mennyt tunnit olivat tylsiä. Maastossakin hypättiin lähinnä samoja esteitä päivästä toiseen. Veikkaan että olisin saattanut viihtyä (tämän takia missaamallani) Keravan maastoestekurssilla paremmin. Ensi kesänä siis Keravalle eikä Irkkuihin! Maailmakin pelastuu.