Ukkoskombo kentällä ja maastossa

Lauantaina oli vähän kyytipulmia. Pääsin kuitenkin niukasti kahdeksi tallille. Hemppa oli yhden tunnilla hommissa, joten sain valmiiksi lämmitellyn ratsun. Ei ollut pahasti hiessä vaikka keli oli yli hellerajan. Ukkonen kumisi ensin kauempana ja lopuksi lähipelloilla. Sadekuuroja tuli lähtiessä ja matkalla. Tallilla vain yksi.

Arvoin taas että ensin maastoon vai ensin kentälle. Talutettavia oli vain 3, joten puolen tunnin ajan näytti olevan väljempää kentällä. Jäin siis ensin kentälle.

Ennen lähtöä katselin helatorstain kisavideot ja muistelin tuomarikommentteja. Pyöreämmäksi, taivuttaessa paremmin sisäpohkeen ympäri. Näitä lähdin työstämään.

Pyörittelin ensin ympyröitä käynnissä. Kaula suoraksi, lavat haltuun. Aktiivinen työntö takaa. Sitten sisäpohkeen ympäri. Hemppa vähän nyki ohjia ja annoin sen tehdä sitä. Skarppaamalla tajusin että nykäisystä ei kuulu myödätä. Ja jos sain pidettyä vähän elävämmän käden niin nykiminen väheni. Tai näistä kahdesta oivalluksesta tuli hyvä kombo. Parani kuitenkin.

Ei tänään tehty mitään ihmeempiä. Tunnin ohjelmaa väistellen mentiin hetki ympyrää oppilattomassa päässä ja sitten taas toisessa. Ravissa ratsu eteen. Tänään ei suuttunut raipan hipsauksista kummallekaan puolelle. Kovin pitkään en ravannut tässä välissä ennen laukkoja. Ne lähinnä pääty-ympyröillä.

Tänään laukkasi letkeämmin ja rullaavammin kuin viimeksi. Yritin auttaa raipalla takasia aktiivisemmiksi ja vähän enemmän ilmaa askeliin. Parani vähän. Pääosin yllättävän tasaista menoa. Oli toki enemmän vasemmassa ohjassa kiinni mutta tänään selvittiin tästä sulavasti ilman että jäin vetämään ja pitämään vastaan. Laukkoja tuli lopulta ihan reilu tovi molempiin suuntiin. Suunta vaihtui välillä ees ja taas. Päästiin asialliseen.

Jossain välissä sadekuuro iski hetkeksi niskaan ja kasteli märäksi. Oli kuitenkin niin lämmintä ettei tullut kylmä. Eipähän pölissyt sen jälkeen. Hemppa kammoksui katsomossa avattua sateenvarjoa. Eikä auttanut että varjoilija peruutti tielle asti. Yritin olla välittämättä mutta se ei riittänyt. Varjo laitettiin kiinni ja Hempan mielenrauha palautui. Ei tarvinnut tapella enkä olisi nähnyt sitä viisaaksikaan.

Laukkojen jälkeen kevyessä ravissa Hemppa oli oikein mainio. Tasoittui tuntumalle ja ainakin tuntui kunnolla pyöreältä. Peilejähän tuolla ei ole. Oli aktiivinen ja taipuisa. Eikä häiriintynyt suunanvaihdoista, suoristamisesta tai ympyröistä. Ope kommentoi jotain että Hemppa oikein viskeli etusiaan. Poikkeuksellisen hyvän tuntuista.

Lopulta kentällä meni vain reilu 20 minuuttia. Oli sen verran tehokasta että Hemppa hikosi läpimäräksi. Toki sadekuuro saattoi myös vaikuttaa. Mutta rupesi vaahtoamaan kaulasta.

Kun seuraava tunti aloitti niin me lähdettiin käymään maastossa. Pelkkä parikymmentä minuuttia olisi tuntunut turhan tyngältä. Mietteissä oli jotain rennon loppuverkan ja humman mahdollisten laukkahimojen purkamisesta.

Peltojen yllä salamoi ja Hemppa kiemursi alkumatkan kuin juopunut. Ei ollut erityisen vastentahtoinen, muuten vaan luikero enkä saanut suoristettua. Omasta halustaan käveli niin vasemmassa laidassa että pelkäsin ojaan humpsahdusta. Autoista ei sanonut mitään. Eikä oikein mistään muustakaan. Ravissakin meni pitkään ennen kuin rupesi menemään suoraan. Ei innostunut.

Mentiin nyt ravissa tieltä alas polulle. Juurakkopätkät rauhallisessa ravissa. Sitten nostin laukan ja poikkeuksellisesti hyppäsin minimaastikset poispäin. En ole varma olenko ennen tehnyt. Hemppa meni tasaisesti vaikka paikat eivät olleet ihan priimaa.

Yritin jatkaa alapolkua laukassa mutta Hemppa kiemursi ja hidasti. Totesin ettei ole pakko jos ei jaksa. Käveltiin hetki ja kun käyntikin oli luikertelua niin totesin ettei Hemppaa taida huvittaa enää maastoilla. Käännyttiin takaisin ja nostin laukan. Nyt se piti muistaakseni nostaa. Yleensä maastossa pelkkä istunnalla päästäminen riittää. Mutta vauhtia oli kuitenkin ihan reippaasti. Yli 30 km/h. Tosin ei kovin pitkää pätkää tullut. Sitten vähän himmasin ja jatkettiin samoilla tulilla minimaastikset takaisin. Paikat eivät osuneet yhtään ja tuli kummaa häsellystä. Osasin kuitenkin olla kyydissä eikä Hemppa ajatellutkaan poukkoilevansa mitään omiaan.

Tiellä ravattiin vähän. Nyt päästiin suoraan. Loppumatka (14 min, 1,3 km) käynnissä. Hyttyset löysivät hikiset uhrinsa. Olin ratsailla melko tarkkaan tunnin.

Hemppa oli läpimärkä, joten käytin sen pesulla. Apukäsiä ei ollut tarjolla mutta selviydyin hommasta yksinkin. Toki vähän epäkorrektisti Hemppa seisoi paremmin aloillaan jos laitoin narun kaulan yli enkä pitänyt kiinni. Nyt nautti samalla vihreästä pihasta.

Ongelmia:
yksi sadekuuro kasteli
Hemppa tuijotteli sateenvarjoa
maastossa oli kiemura
paikat eivät osuneet minimaastiksille
käynnissä hyttyset tulivat kimppuun

Parannusta:
toimi kentällä poikkeuksellisen hyvin
ei hermostunut raipankäytöstä
tasoittui tuntumalle
ei välittänyt ukkosesta
ei tullut kylmä vaikka kastuttiin
maastossa raipalla sai pyyhkiä hyttysiä pois hepasta eikä välittänyt