lauantai 23. helmikuuta 2019

Aamumaasto lentoliikkeillä

Yritin kysellä maastoseuraa lauantai-iltapäivälle mutta sitä olikin tarjolla vain aikaiselle aamulle. Sattuneesta syystä jouduin olemaan siihen aikaan liikkeellä jotta sain auton päiväksi käyttöön, joten tähän oli sama integroida tallireissu. Tosin pelkkä maasto. Koulutunnin aika oli iltapäivällä erikseen.

Juna oli taas myöhässä, joten yöuneni jäivät 4,5 tuntiin. Siksi kimppakyyti tallille kuulosti loistoidealta. Ajatus taisi juosta vähän huonosti, sillä olin todella hidas Hempan varustamisessa. Tallille saapumisesta meni kolme varttia liikkeelle lähtemiseen.

Keli oli aivan huippu: lämmin ja aurinkoinen. Eikä tuultakaan pahasti huomannut. Seuraksi maastoon siis Hilima omistajansa kanssa. Perinteiseen tapaan lähdettiin kohti Tiitonsaaren lenkkiä.


©Pauliina (kaapattu Instasta)

Alkumatka meni oikein siististi. Käynnissä Hemppa ajautui haistelemaan Hiliman häntää ja ilmeiden perusteella tamma oli ihana.

Ensimmäisellä laukkapätkällä hepat menivät rennosti vierekkäin. Mentiin laukassa kontinkin ohi eikä se jännittänyt tänään pahasti. Autiotalon ohi oli vähän enemmän vauhtia. Kierrettiin pidempi metsäpätkä ja reitti oli näemmä aurattu toiseenkin suuntaan. Hilima käveli metsässä edeltä eikä Hempalla ollut kiire.

Metsän jälkeen lähdettiin käymään kurkkaus vasemmalla kohti ojaa. Hepat innostuivat laukkaan. Ei mitään holtitonta kuitenkaan. En tiedä oliko maaston muodossa jotain vai mikä aiheutti, mutta Hempalta irtosi yllätyspukki. Tuntui siltä että ensin piti jotain jännittävänä. Pukin jälkeen rupesi nyhtämään päätä alas ja sain tosissani kiskoa että pää pysyi ylhäällä. Siitä sitten onneksi tasoittui. Käytiin ojalla kääntymässä. Näytti siltä että siitä oli menty autollakin yli mutten uskaltanut ratsain lähteä kokeilemaan.

Takaisin päin halusin ensin käyntiä. Odotin että oltaisiin menty pelottavan paikan ohi mutta eihän se niin mennyt. Laukkapätkällä samassa kohdassa Hemppa taas pukitti. Ja taas oli nyhtämässä päätä alas. Estäminen onnistui. Ehdotin ravia, koska tuntui epävakaalta. Hilima ei ollut samaa mieltä ja meni laukalla edelle. Tämä ei onneksi haitannut Hemppaa. Perässä laukkasi ihan nätisti.

Kaarteet ravissa ja seuraavalle pätkälle halusin taas edelle. Jostain alitajunnasta löytyi tilanteeseen sopiva ohjasote. Vasen käsi tuettuna harjaan ja oikealla kädellä ajatus ylöspäin. Eipä Hemppa enempää loikkinut. Hempan vauhdilla Hilima pysyi hyvin perässä. Lopuksi pyysin vähän lisää vauhtia. Tänään ei kiihdytelty, sillä huiput olivat reilu 33 km/h.

Mutta jännitys ei loppunut tähän. Autotiellä mäen päällä talojen kohdalla sain ensin huikkauksen heiluvasta pressusta. En huomannut mitään. Seuraavassa hetkessä Hemppa huomasi ja heilahti tien toiseen laitaan. Pitkin ohjin käynnistä. Onneksi ei tullut autoja, olisi käynyt hullusti! Itse pysyin käsittämättömän hyvin kyydissä. Jalustimetkin pysyivät jaloissa. Eikä Hemppa lipsunut yhtään. En edes tiennyt että noin nopeita sivuttaissiirtymiä voi tehdä.

Hilima meni tosiaan loppumatkan edeltä ja ravasi sellaista vauhtia ettei meinattu pysyä perässä. Mutta vaikken mitään aiemmin värkkäillyt niin Hemppa ravasi ihanan letkeästi ja pyöreänä kahden ohjan tuntumalla. Tähän reissuun meni noin tunti 10 minuuttia, vähän reilu 10 km.

©Pauliina

Olipa taas reissu! Pukit veivät kuskin pahasti pois mukavuusalueelta. Pään alas nyhtäminen oli itselleni uutta. Ja viimeisimmässä sivuloikassa oli tuuria mukana ettei tullut autoja. Eipä ollut tylsää!

Ongelmia:
pukit
säikystä sivuloikka

Parannusta:
huippukeli!
alkumatkasta hepat laukkasivat rennosti vierekkäin
ei haitannut vaikka kaveri laukkasi ohi
pysyin muuveissä hyvin kyydissä
11 aikoihin olin jo kotona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora