Kavalettikiemuroita

Sunnuntaina oli estetunnin vuoro. Viikon päästä on vuoden ensimmäiset kisat Äimiskällä ja luvassa Hempalla 80 ja 90 cm. Odotin että oltaisiin tehty jotain valmistavia tehtäviä mutta kenttä olikin vetänyt sen verran liukkaaksi että tästä tuli kavalettitunti. 6 ratsukkoa.

Suunnitelma oli käydä verkkaamassa pellolla. Vaikka lähdin hyvissä ajoin tallille niin aikataulu peltoiluun oli silti aika tiivis. -8°C ja niin suuri kuu että siitä tuli selvät varjot. Jäisenä loistava hanki, josta kaikui kavioiden ääni. Kuulosti siltä kuin metsästä olisi ollut tulossa enemmän hevosia. Kavioista lentelevät lumipaakut kuulostivat lattialle heitetyiltä marmorikuulilta. Auratulla väylällä oli sen verran lunta että hokkikenkä rikkoi pinnan. En muista koskaan ennen kokeneeni tällaista ympäristöä.

Hemppa oli rauhallinen. Mentiin ensimmäinen suora käynnissä ja ravattiin lenkki takaisin. Lopulta otin takaisin käyntiin kun huomasin että useampi heppa tuijotti meitä kentältä. Vähän huhuilin. Yksi hieman säikähti.

Kenttä oli siroteltu täyteen puomeja. Jo alkukäynneissä ruvettiin ylittämään niitä. Pian huomasin että Hemppa on vähän löysä ja keräsin ohjat kunnolla käteen. Mutta ope käskikin tehdä alkuverkat pidemmällä ohjalla ja keskittyä ensisijaisesti rentouteen. Hemppa kyllä kääntyi pujottelut puomien yli mutta taipuminen oli nahkeampaa. Ravissa ruvettiin tekemään voltit joka kaarteeseen ja tarpeen mukaan muuallekin. Muutaman kierroksen jälkeen Hemppa rupesi letkeytymään. Taas tuntui enemmän siltä että osaan teeskennellä ratsun sen näköiseksi että se olisi avuilla.

Laukkoja mentiin molemmissa suunnissa puomilinjan yli. Viittä ja kuutta askelta. Vasen laukka ei ollut kovin hyvä. Yritin taivuttaa, nostaa sisäohjaa, ratsastaa ulko-ohjalle, ulkopohkeesta tuntumalle, höllätä ulkoa. Eikä tullut oikein hyvää. Katselin viikonloppuna estekisojen liveä netistä ja sieltä huomasin että suoran linjan ratsastuksesta saattoi päätellä miten ratsukko sijoittuu.

Takaosanväistättelyherättely oli menossa kun ruvettiin tulemaan tehtäviä. Näytimme kuulemma valmiilta, joten saatiin aloitusvuoro. Kolme kavalettia aika pian toisiaan seuraavilla kaarteilla ja minikavaletti loppuun. Laukan piti vaihtua mutta eihän meillä tullut vaihtoja noin pienillä. Eikä Hemppa ollut tarpeeksi hereillä. Sakkokierros perään muttei parantunut. Taidettiin tulla vielä kolmaskin kierros mutta sama juttu. En laskenut askelia väleihin kun oli muuta mietittävää. Enkä huomannut että Hempan kaula oli mutkalla väärään suuntaan.

Sitten tehtävää ns. helpotettiin. Kaksi kavalettia lyhyillä lävistäjillä vähän kahdeksikkomaisesti kohti uraa. Ensimmäisellä tuli vähän tuurivaihto vasemmasta oikeaan. Jälkimmäinen ei vaihtunut. Taas kuulemma oli kaula mutkalla oikealle. En huomannut. Toisella kierroksella ei vaihtunut kumpikaan. Muut tulivat välissä ja sitten me jälkimmäistä suuntaa uudestaan. Olikohan ekalla kerralla kun Hemppa lipesi kaarteessa ja muutama jalka taisi sutaista tyhjää. Pysyttiin pystyssä. Sitten ajattelin niin kovasti vasemmalle että vasen laukka nousi jo ennen kavalettia. Fail.

Toisella yrityksellä mietin reittiä enemmän radan poikki. Yritin myös koputella vasenta lapaa sisään ettei pullahtelisi ulos. Ei vaihtoa. Saattoi olla taas mutkalla väärään suuntaan.

Lopulta vaihto tuli sillä että lähes kompastuttiin kavalettiin. Aikaa jäi, joten pienen loppuravailun jälkeen saatiin vielä sakkoyritys. En muista tuliko heti ensimmäisellä. Enemmän eteen ja ohjalla vapautta. Vaihtoi. Muttei mielestäni hyvä tapa vyöryä kohti.

Loppuraveissa oli taas aika kiva. Vaikka oli kevyt tunti niin silti Hemppa hikosi kosteaksi.

Ongelmia:
laukanvaihdot
kuski ei huomannut kun hevonen oli mutkalla!
oli kiinni vasemmassa ohjassa
lopputunnista meinasi liukastua kaarteessa
kuskilla oli välillä vähän etukeno olo
turvaliivi oli tarpeeton kapistus
sormilla meinasi olla viileä paksummista hanskoista huolimatta

Parannusta:
käyttäytyi tosi fiksusti
ei tarvinnut mennä harjoitusravia