Vastalaukkoihin asti

Tiistaina olimme kahden ratsukon porukalla koulutunnilla. Keli pakastui taas noin viiteen pakkasasteeseen. Jatkoin Sakulla ja kaivoin lyhyehkön kouluraipan mukaan.

Alkuun Saku oli maneesissa vähän jännittynyt. Open kaiuttimesta kuului ylimääräisiä ääniä ja kammosi niitä.

Tänään aloitettiin ajatuksilla istunnasta. Keskiympyrällä käynnissä pidätteitä, jotka alkoivat ensin istunnasta ja vasta tarpeen vaatiessa käytettiin ohjaa. Jalat ympärillä. Ensin puolen ympyrän välein, sittemmin neljännesympyröittäin. Saku liirasi opesivulla sisään ja yritin ensin varovaisemmin lähemmäs, sisäpohkeella kopsutella. Paremmasta asetuksesta tuli sanomista muutaman kerran. Oikea kierros oli helpompi. Ope halusi että kerromme välillä mitä tapahtuu. En osannut puhua niin nopeasti ja rupesin kertomaan kaikkea muutakin. "Yritän pitää ulko-ohjan kädessä" ei ole kuulemma liskoaivoille hyvä ohje. Ei mitään yrittämistä vaan "pidän". Oikea ohja meinasi olla tyhjänä.

Kevyessä ravissa pyöräytettiin peilipäätyynkin ympyrä. Yhä samat pidätteet. Yritin muistaa ajatella tunnetta enkä vain suorittaa mekaanisesti. Sisäinen insinöörini tuppaa välillä unohtamaan säätöön kuuluvan takaisinkytkennän. Ei pelkkää ohjausta.

Ravissa puolierot olivat paljon selvemmät. Oikeassa kierroksessa malttoi, vasemmassa juoksi enemmän alta. Veikkaan että vino istuntanikin aiheutti sitä. Tarpeen mukaan sai vaihtaa suuntaa lävistäjillä. Vasemmassa kierroksessa meinasin unohtaa ulkopohkeen. Saku oli vasemmassa ohjassa kiinni, asettui huonosti sisään ja oli oikealle ohjalle tyhjä. Kun käytin open vinkistä ulkopohjetta niin kiihtyi ja valui ympyrältä sisään. Sisäpohkeella sai takaisin reitille mutta tuntui vyöryvältä eikä oikein parantunut.

Jatkettiin uraa pitkin, huolelliset neljä kulmaa. Yhä puolipidätteitä matkan varrelle. Rupesin tekemään niitä tarpeen mukaan eli aika monta pitkälle sivulle. Ennen kulmia Saku tuntui aloittavan juoksun. Välillä taisin jäädä liikaa vetämään. Sitten ope vinkkasi että rentoutta voisi parantaa volteilla. Taas meni hetki että auttoi. Volteilla rupesi olemaan parempi mutta suorilla ei ollut niin rento kuin olisi voinut.

Seuraavaksi jatkettiin laukkojen kanssa. Ensimmäinen homma oli nostaa C:stä laukka, tehdä pääty-ympyrä ja laukata lävistäjä. Ensimmäisellä lävistäjällä pudotti raviin useamman askeleen liian aikaisin. Toisella sain skarpattua uralle asti. En muista enää kumpi laukka oli ensin. Saku meni näistä kierroksille ja rupesi vyörymään. Laukkahommat tehtiin vähän vuorotellen ja ehti hetken vetää henkeä kaverin suorittaessa.

Seuraavaksi yritettiin (ei yritetty vaan tehtiin) kolmikaarinen vasemmassa laukassa. Molemmat hepat vaihtoivat laukan. Yritin korjata matkan varrella ja yhä nousi väärä. Helpotettiin tehtävää ja tehtiin ensin loiva kiemura puoliväliin, sitten ehkä jyrkempi. Loiva taisi onnistua, jyrkemmällä vaihtoi kun mielestäni oltiin jo voiton puolella.

Oikeassa kierroksessa tehtiin ensin loivat molemmille pitkille sivuille. Kuvio onnistui ja laukka säilyi mutta kiihtyi ja kiihtyi. Yritin kyllä pidättää mutta olo oli kuin olisin liukkaalla menossa autolla 120 km/h mutkaan. Tehtiin vielä jyrkempikin kuvio kerran. Vasta A:ssa on kuulemma turvassa. Pidin painon oikealla, pohkeet aloillaan ja yritin olla heilumatta ylimääräisiä. Onnistui! Laadusta ei puhuta. Olisi ollut hauska kokeilla ensimmäinen suunta vielä uudestaan eli olisivatko ahaa-elämykseni kantaneet senkin vastalaukan.

Loppuraveissa oikea kierros oli hyvä ja Saku kuunteli, vasemmassa kiihtyi ja vyöryi. Vaihtelin suuntia ja tein ympyröitä, tilanne säilyi.

Ongelmia:
jännitti katsomon edessä
tohotti laukassa niin ettei kuunnellut pidätteitä
tuntui että käteni lähtevät irti
ensimmäisen kierroksen (vasen?) vastalaukat menivät rikki
vasen kierros oli kiireisempi ja jäykempi läpi tunnin
tunnin jälkeen tuntui taas selkälihaksissa

Parannusta:
parin harjoittelukierroksen jälkeen vastalaukat säilyivät