Tiistaina keli oli taas niukasti pakkasella ja satoi lisää lunta (Hyvinkää 62 cm). Kiva oli päästä maneesin suojiin ratsastamaan. Harjoitukset jatkuivat Sakulla. Varustaessa tökkäsin itseäni turpahihnan soljen kielellä kynnen alle ja siitä tuli verta. Samat 3 ratsukkoa kuin viime aikoina tiistaisin. Nyt otin raipan alusta asti mukaan matkaan.
Tänään palattiin taas perusasioihin ja puhuttiin vakaasta tuntumasta. Se oli myös koko tunnin aihe. Tarpeeksi lyhyet ohjat. Raamit hevoselle. Pidetään ohjalla vastaan kunnes humma myötää. Siitä myödätään heti palkinnoksi. Mutta ei heitetä kaikkea tuntumaa pois. Eikä pitoa saa odotellessa vahvistaa. Aktivoidaan pohkeella. Eikä pitäisi mennä kierrostolkulla että jotain tapahtuu. Eikä nykimisestä saa vapautta, keskivartalolla pidetään vastaan. Ope kävi vähän apuna ohjissa. Tämän pitäisi olla vain nyrkkien jännittämistä ja rentouttamista, ei suurta veivausta.
Tätä ajatellen aloitettiin käynnissä keskiympyrällä. Sitten kevyessä ravissa ympyrällä ja ympyräkahdeksikolla. Samalla piti myös taivutella (käskettiin taivuttaa paremmin) sekä tehdä testit että reagoi pohkeista sivulle ja aktivoituu eteenkin. Sakulle kaivattiin lisää aktiivisuutta. Alkutunnista toteutin sitä vähän nihkeästi kun tuntui ettei kuuntele pidätteitä pienemmästäkään ravista. Aktiivisemmalla menolla pyöristi niskaa paremmin.
Vasemmassa kierroksessa tuntui vähän kaatuvan sisään, varsinkin katsomon edessä. Pientä säätelyä. Tunnustan että kun ope oli hetken hiljaa niin puksuttelin menemään ilman kovin aktiivista muutostarvetta. Saku kuitenkin oli mielestäni tavallista tasaisemmin pyöreänä. Alkuun meinasi tuntua käsissä raskaalta mutta helpotti. Piti muistutella itselleni etten saa jäädä vetämään. Yritin keskittyä myös kantamaan käteni, pitämään nyrkit pystyssä sekä kädet lähellä toisiaan.
Sitten jatkettiin suoraa uraa pitkin. Saku vähän jolkotteli alta. Pyysin eteen, tein puolipidätteitä ja pyysin odottamaan. Vasemmassa kierroksessa ensin aavistuksen kanttasi ovikulmaa sisään (0,5 m) mutta parani. Oikeassa kierroksessa humma tuli lopulta kuulolle ja hidasti pienistä pyynnöistä. Pysyi paremmin tasapainossa. Pahimmillaan piti kiskoa että sain reaktioita.
Laukat otettiin ohimennen keskiympyrällä. Sai nostaa kummalta sivulta tahtoi ja laukata puolikkaan ympyrän tai vähän enemmän. Tänään ajatus muiden tukkeena olemisesta aiheutti tähän itselleni vähän tarpeetonta hoppua. Ihan ok, mutta siirtymiä varsinkin alas olisin voinut valmistella paremmin. Pahimmillaan vyöryi pidätteistäni läpi. Tapahtui pari kertaa molempiin kierroksiin. Kunnon valmistelulla tuli paljon parempia siirtymiä. Vasemmassa laukassa tuntui yhä vähän kaatuvan sisään. Ja vaikka jo valmiiksi mietin laukassa painavasti takana istumista niin silti ope sanoi samasta asiasta.
Loppuraveissa reagoi ihanan hyvin pohkeesta eteen ja tuntui muutenkin aika kivalta. Yhä oikea kierros meni paremmin kuin vasen. Tunnin aikana yritin kurkkia menoamme peileistä ja ylipäänsä tänään näytti pysyvän tasaisemmassa muodossa läpi tunnin.
Tunnin lopuksi ope puhui siitä, miten hyvin mennessä pitäisi muistaa kehua itseään ja miettiä sitä tunnetta. Myöhemmin kun menee huonosti niin siihen samaan tunteeseen ja kehumiseen palaamalla kroppa jotenkin asennoituu siihen aiempaan hyvin menemiseen ja se auttaa. Jotenkin noin. Ja muutenkin että mielikuvaharjoittelu auttaa.
Ongelmia:
välillä tuntui vähän juoksevan alta
oikea ohjani halusi yhä hölläillä liikaa
selkälihaksissa tuntui tunnin jälkeen
Sakun suupielet hiertyivät (turpahihna liian matalalla)
Parannusta:
oli tasaisemmassa muodossa läpi tunnin
oli tasaisemmin kahden ohjan tuntumalla
huputtomuutta ei huomannut enää yhtään
satulavyö meni tiukemmalle ja laukassa satula pyöri vähemmän
meni sangen asiallisesti kulmiin ja pysyi katsomon edessä uralla (tosin siitä ei laukattu ohi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora