Lauantaina aloitin Hemppailun taas maastoreissulla. Sopivasti oli seuraa tyrkyllä, joten lyöttäydyin mukaan vaikka aikataulu olikin itselleni vähän tarpeettoman aikainen. Kolmen ratsukon voimin Tiitonsaaren lenkille. Keli oli kaunis ja plussalla. Tiet silti tiiviisti lumella, ei tilsoja.
Alkumatka meni oikein rauhallisesti. Hemppa keulilla. Vähän tuijotteli neljännessä risteyksessä joko hiekoitushiekkoja tai lumikasoja. Laitettiin suokki edeltä ja homma hoitui sillä. Isolan kohdilla ruvettiin ravaamaan ja myöhemmin otettiin myös laukkapätkä tiellä. Hidasti kontille muttei tullut sivuaskelia. Mentiin toinen laukkapätkä autiotalon ohi. Hemppa eteni ihan rauhassa. Etukäteen oli kielletty riehuminen, koska poni palaili saikulta hommiin.
Käveltiin pidempi metsäpätkä eikä tullut yhtään kylmä. Kerrankin ei tippunut lunta niskaan puista!
Laukkasuorilla laukattiin. Yhä Hemppa malttoi mennä kiihdyttelemättä. Annoin edetä omaa vauhtiaan ja noin kolmeakymppiä jolkotteli. Hilima yritti vaivihkaa ohitella, Hemppaa ei haitannut. Välissä oli yksi auto, joka ohitettiin käynnissä. Seuraavalla pätkällä Hemppaa piti jo pidätellä. Reissun huiput silti maltillisesti 31,5 km/h. Taas laukkojen jälkeinen ravipätkä oli ratsastuksellisesti reissun paras osuus. Yritin kyllä työstää Hemppaa apujen väliin mutta unohdin missioni jatkuvasti.
Viimeisellä autotiepätkällä hepat ensin vähän jännittyivät kun viereisen talon katolta tippui lumia. Luulin äänen perusteella moottorisahaksi tai traktoriksi. Koiria ei kuulunut. Alamäen jälkeen jatkettiin ravissa. Vaihdettiin luontaisesti järjestystä ja Hemppa leiskautti ilmavan pukin kun kaveri edellä lähti raville. Ei tullut yllätyksenä. Ehkä näitä pitäisi yrittää karsia pois. (Miten?)
Kun ravailtiin letkassa tyytyväisinä kotia kohti niin seuraavaksi Hemppa jännittyi kun poni takana loikkasi laukalle. Vasta tässä tajusin että poni säikähti hiljaa vierelle hiipinyttä polkupyörää. Pyöräilijä jarrutti ja tilanne rauhoittui hetkessä. Huikkasin pyöräilijälle että kannattaa huhuilla vähän kauempaa että on tulossa. Veikkaan että pyöräilijä pelästyi tilannetta kaikista eniten.
Loppumatkan ravit menivät ongelmitta. Sitten koukkaus pellolle ja käyntiä loppumatka. Meillä oli lähes tunti aikaa koulutunnin alkuun, joten Hemppa pääsi talliin välipalalle. Oli hionnut sen verran että sai kuivatteluloimen niskaansa.
Ongelmia:
laukkapätkät tuntuivat kuskin selässä
yksi pukki raviinlähdössä
säikähti kun poni säikähti pyöräilijää
Parannusta:
hieno keli
puista ei tippunut lunta päälle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora