Maanantaina oli paluu lomanjälkeiseen hevosarkeen. Ei tosin ihan toivomallani tavalla sillä estetunti peruttiin tilsakelin takia. Hyvinkää nousi plussakeleille (nollaan) vasta iltapäivästä. Kenttä oli kuitenkin ihan ratsastettavassa kunnossa. Tunnit yhdistettiin ja aikaistettiin, meitä oli 6. Sain ratsun onneksi valmiina. Arpaonni ei suosinut ja tuli Kropek. Vaikka aamulla katsoin sen myyntivideon (opetusvideon) niin en siltikään osannut ratsastaa sitä.
Tänään poistui joukosta tallin seniori Topias ja hautajaismenot olivat tunnin aikana. Kropek sinkosi jo alkukäynneissä. Mikä lie alitajunnan käsky kävi ottaa kauhukahvasta kiinni. Kahta askelta myöhemmin ratsu poistui laukassa sivulle. Ohjat tietysti yhdessä kädessä löysinä eikä jalustimia. Pysyin hyvin kyydissä. En tiedä säikähtikö peuroja vai kaivinkonetta.
Melko pitkään jäykkäiltiin molemmat. En tiedä jännitettiinkö kaivinkonetta. Käyntiä ja ravia, päätyihin ympyrät. Ei kääntynyt eikä taipunut. Eteni kuitenkin. Harjoitusravissa istuminen oli aikamoista höykkyytystä koska ratsu oli niin pinkeä. Selkäparkani. Tuskin ratsunkaan selkä nautti. Kaivinkoneen lähdettyä rentouduimme molemmat paremmiksi.
Laukat meni olosuhteisiin nähden ihan yllättävän fiksusti. Tehtävä ruuhkautui ja välillä ei meinannut sopia joukkoon. Vasemmassa nosti myötälaukat ja myöhemmin sain jotain etäisesti ympyrän näköistäkin tehtyä. Oikeassa meidän piti aluksi nostaa välillä suoralle vastalaukkaa. Taisi nostaa joka kerta pyydetyn laukan. Vautsi. Korkeintaan yksi väärä tunnin aikana. Myöhemmin pääty-ympyrästäkin tuli kahdesti kunnon ohjattu ympyrä. Ja kun tajusin rentouttaa molemmat kädet niin näyttikin vissiin suht siistiltä. Aiemmin tehtiin epämääräisiä etäisesti ympyrältä vaikuttavia monikulmikkaita.
Jälkimmäisten laukkojen aikana Kropek lyheni edestä. Puhuisin rullauksesta koska ei keventynyt vaan rupesi makoilemaan ohjilla. Yritin kaikenlaista mutten saanut keveäksi. Loppuraveissa sama vika.
Loppukäynneissä heppa säntäsi vielä toisen kerran. Taas pitkin ohjin. Onneksi suoraan eteenpäin niin kyydissä oli taas helppo olla. Vaan päällimmäisin ajatus oli että koska täältä saa tulla pois. Ei jännittänyt eikä turhauttanut mutta ei vaan Kropekin kanssa sovita toisillemme.
Ongelmia:
sinkoilut
jännittyneisyys
lopuksi rullasi ja painoi kädelle
Parannusta:
nosti hienosti pyydetyn laukan
lopussa ohjaus parani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora