sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Koulujunnulla vastalaukkoja

Sunnuntaina kävin iltapäivästä vielä Aaltiksella käyttämässä korttini loppuun. Kannatti taas mennä, sillä koulutunnille ratsukseni oli merkattu Simo. Omistajan koulujunnu, joka oli tällä hetkellä myynnissäkin. 2011 syntynyt FWB-ruuna, korkeutta enemmän kuin Hempalla eli ei mikään ihan pieni poika. Kääntyi siis 6-vuotiaaksi.

Ratsu oli vielä tarhassa ja tuli sieltä kiltisti mukaan. Nuoren iän huomasi siitä että kaikki tavarat etsiytyivät suuhun. Hoitaessa oli kiltisti, taluttaessa pysähteli katselemaan eikä ollut kovin reipas.

Ratsukoita tunnilla oli 8. Maneesin mittari näytti nollaa ja toppaliivi oli pakko heivata alkuverkkojen jälkeen. Kommentit oli että ihan koulutettu hevonen eli voi ratsastaa normaalisti. Aika honkkelilta Simo pitkine jalkoineen tuntui. Kulki tuntumalla mutta painui herkästi matalaksi. Ei ollut käynnissä kovin reipas vaan piti herätellä.

Ravissa tuntui olevan kunnolla joustoa. Kuin jousilla olisi mennyt. Muttei saanut jäädä hiippailemaan (vai leijumisestakohan ope puhui?) vaan piti muistaa myös edetä. Katsomopäätyä ruuna vähän katseli muttei tehnyt mitään loikkia, jännittyessään vain hidasti.

Ennen laukkoja porukka jaettiin kahteen osaan ja meille jäi katsomopääty.

Laukka oli valtavaa eikä noussut heti ensimmäisestä pyynnöstä. 4 metrin askeleesta taisi puhua opekin. Selässä oli vaikea olla soutamatta. Istu rennosti alas. Tässä vaiheessa rupesin jo luottamaan että tolkku eläin.

Päivän agendana oli tehdä vastalaukannostoja. Ratsukot pysyivät omissa päädyissään. Vastalaukat nostettiin ovipäätyä kohti. Ei meille mikään superonnistumisten tehtävä. Ehkä 30 % tuli vastalaukka, 30 % myötälaukka ja 40 % ei päästy laukkaan ollenkaan. Mutta tuli siis niitä onnistumisiakin. Yritin helpottaa tehtävää olemalla irti uralta. Nostot Simolla oli kunnon ilmavia. Jussityyliin keula ylös ja sitten laukkaan. Muut sivut oltiin käynnissä tai otettiin lyhyitä ravipätkiä.

Tehtävän jälkeen laukattiin vielä molempiin suuntiin. Yhä askel oli pitkä mutta nyt olin paljon stabiilimmin mukana. Loppuraveissa ruuna oli kivan tasainen eikä valunut enää niin paljon edestä alas.

Tunnin aikana pihalla oli alkanut lumimyräkkä. Heppa ihmetteli sitä siihen malliin ettei olisi uskonut kotimaisen kasvatuksen tulokseksi.

Ongelmia:
hidasteli jännittyessään
en osannut nostaa laukkoja kovin sujuvasti
vastalaukkatehtävällä ei loistettu
jumitteli taluttaessa
halusi maistella kaikkea

Parannusta:
ihanan tolkku
makea joustava ravi
ei mitään omia loikkia
laukannostot oli ainakin ilmavia

Noora ja Vilma kuvasivat pätkiä tunnista:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora