Oman tunnin jälkeen tuli mahdollisuus päästä ratsastamaan vielä Prestollakin. Tietysti suostuin. Vaikka mitäs olen puhunut siitä vähentämisestä? Toiveena oli noin 40 minuuttia ja askellajit läpi. Eilen oli ollut maastossa vähän lepattava. Ei tosin tuolla termillä.
Kentällä oli meidän lisäksemme toinen ratsukko. Alkukäynneissä tuli vain epäluuloisia katseita puskiin mutta oli ihan fiksusti. Ravissa reipas ja tasainen. Välillä sai vähän jarrutella. Mentiin vain uraa pitkin ja ympyröitä. Molemmat kierrokset keventäen.
Laukat halusin ottaa paremmassa päädyssä ympyrällä. Oikea oli tasapainoisempi vaikka tuntui siltä että keikkaan itse vasemmalle. Vasemmassa vähän kiihdytteli ja pudotti laukan pari kertaa pois. Näin pitkiä laukkapätkiä ei olla tunneilla taas hetkeen tehty mutta Preston liikutuksista en kyllä tiedä.
Laukkojen jälkeen päästin suoraan kävelemään pitkillä ohjilla. Näin päästiin narskuttelusta kokonaan eroon! Välikäynneissä tuli yksi 1,5 askeleen laukkaspurtti. Refleksini pidättivät jo kun vasta tajusin mitä tapahtui.
Ravailtiin sitten vielä. Yhä ympyröitä. Edelleen aavistuksen kiireinen mutta ei juossut alta. Sangen tasainen. Olisin voinut taivuttaa ehkä vielä huolellisemmin.
Loppukäynneiksi meitä kyseltiin maastoseuraksi. Emmin mutta omistaja antoi suostumuksensa. Ei mitään mamoilua vaan sinne vaan.
Kaveri laitettiin edelle. Presto jumi jo parkkiksella mutta selvisi siitä eteenpäin. Vähän töksähtelevää meno oli. Tietä ei päästy monta kymmentä metriä kun takaa tuli auto. Sitä ennen Presto oli jo pysähtynyt tuijottamaan jotain. Peruutettiin sitten ojaan. Takamus vasten tarhalankoja. Onneksi ei ollut yhtään niin syvä kuin pelkäsin. Hyörittiin siinä ihan kunnolla. Onneksi ilman äkkiliikkeitä. Autoilija oli onneksi fiksu ja pysäytti. Katsoin parhaimmaksi kääntää takaisin ja kävellä auton ohi.
Auto pääsi jatkamaan matkaa. Me käytiin ottamassa uusi vauhti metsälenkin alusta ja päästiin nyt paremmin eteen. Yhä muutaman kerran hidasteli mutta meluvallin jälkeen päästiin jo ihan rennosti eteen.
Käytiin lenkki ekalla sivutiellä. Kääntöpisteessä Presto katsoi taas parhaimmaksi peruuttaa ojaan. Onneksi tuli puska vastaan eikä tämäkään ollut syvä. Kotiinpäin oli enemmän kiire mutta tasoittui sitten siinäkin hyväksi. Taidettiin vielä juuri ennen kotipihaa jotain hyöriä. Eikä voinut pihallakaan herpaantua vaan siististi perille asti.
Ihan hauska maastoreissu. Presto oli sen verran rauhallinen liikkeissään ettei huolettanut. Vasta jälkeenpäin tajusin ettei minulla ollut maastossa raippaa mukana. Pahapaha!
Presto on hauska heppa ja kiva oli taas mennä sillä. Eniten se näistä Hyvinkään hepoista on Hempan kokoinen, muotoinen ja etäisesti värinenkin.
Ongelmia:
yksi säikkyspurtti
ojien kutsu
Parannusta:
kivan rauhallinen ja tasainen kentällä
maastoreissu ei ollut liian jännä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora