perjantai 30. syyskuuta 2016

Maailma on kauneimmillaan hevosen selästä

Kisapäivän päälle vähän edellytettiin hepan myöhempää liikutusta. Se kuului myös hintaan. Lähdettiin siis Jussin kanssa maastoon vielä valoisan aikaan. Haaveilin auringonpaisteesta mutta äkkiä se painui puiden taa. Kuudesta seiskaan käytiin kävelemässä. Pilvetön taivas, reippaasti kävelevä ruuna ja laskevan auringon punaamat pilvet pellon takana olevan metsän yllä. Näkymät oli kohdillaan.

Taidettiin olla ruuhka-aikaan liikkeellä, sillä autoja tuli tuhottomasti vastaan. Ei Jussi niistä onneksi välittänyt. Venytti askelta pitkällä ohjalla. Mennessä otettiin yksi ravipätkä ja vauhtia oli ihan reippaasti. Käytiin Palstojentien päässä ja silta alkuun vähän arastutti. Paluumatkalla pyysin myös yhden ravipätkän mutta Jussi rikkoi laukalle ja jarrutusmatka takaisin raviin oli aika pitkä. Vauhtia ei niinkään onneksi. Myöhemmin käynnistä rikkoi vielä kahdesti raville. Kuski ei niin riemuinnut kun nämä tapahtui metsäpolulla, jossa ei ollut kuin toisen osapuolen mielestä hyvä ravata.

Oikein rento lenkki. Keli viileni äkkiä mutta oli tarpeeksi vaatetta. Juuri ehdittiin ennen hämärää vaikka aurinko tosiaan laski jo ennen seitsemää.

Ongelmia:
hepalla oli vähän kiire
hidastaminen oli hidasta

Parannusta:
ei välittänyt autoista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora