perjantai 30. syyskuuta 2016

Alle 4 päivän varoajalla kisoihin

Maanantai-iltana kuulin sattumalta että viikonloppuna on Riders Innillä kisat. Ilmottautumisaikaa oli vielä joitain tunteja jäljellä. Sain sitten puhuttua itseni sinne ja ratsuarpajaisissa kohdalle osui Jussi. 80 ja 90 cm.

Perjantaina satoi aamulla mutta keli onneksi lähti paranemaan ja puolen päivän aikoihin paistoi jo aurinko. Harjasin ja kiillotin Jussin huolella. Teinpä sille letinkin. Tavalliseen tapaan letti oli hieno kunnes heppa laski päänsä alas ja töhähti saman tien. Yritin paikkailla mutta vain alkupuoli jäi siistiksi. Alaosa sojotti minne sattuu. Olisi ehkä pitänyt suosiolla purkaa loppu.

Hepo lastautui asiallisesti ja kisapaikalla malttoi poistuakin kärrystä rauhassa. Ratapiirrosta ei taaskaan ollut saatavilla. Tosin oli siellä joku mutta väärä. Oltiin noin vartti myöhässä aikataulusta, joten en ehtinyt kävellä rataa kuin kerran. Onneksi täällä radat ovat aina loogisia eikä tarvi arpoa minne mennään.

Oma versio ratapiirroksesta. En muista varmaksi oliko 4, 9b ja 11 oksereita.
Ysiltä kympille mielestäni kiersin jonkun esteen, kutosen?
Ykkönen ja vitoset oli seinässä kiinni.


Verkassa oli aikaa lopulta aika sopivasti. Jussi tohotti eikä rentoutunut tai taipunut yhtään. Ei ollut onneksi tuijotteleva tai säikkyvä, pelkästään toho. Vähän ratsastelin menemään enkä oikein ottanut heppaa otteeseen. Verkkahypyt meni kuitenkin ihan siististi. Kerran ristikolle, pysty 2 vai 3 kertaa ja okseri muistaakseni kerran molemmista suunnista. Oma lähtönumero oli 10 ja alusta oli jäänyt muutama pois. Menin hyvissä ajoin ovelle kytikselle.

Maneesiin pääsi sisälle kahta ratsukkoa ennen. Käveltiin esteiden välissä ja reunoja pitkin sen minkä mahtui. Eipä Jussi erikoisemmin tuijotellut.

Rata oli vähän epätasainen. Löysä ja pinkeä. Annoin Jussin ratkaista ponnistuspaikat ja monesti tuli aika juureen. Heti kakkonen putosi. Samalla lailla loivalla kaarevalla ollut kutonen myös. Kuulemma jäin liikaa suuhun kiinni. Itse en siinä ehtinyt juuri mitään ajatella. Vääriä laukkoja oli muutama. Mutta ei Jussi esteitä tuijotellut tai suunnitellut ohijuoksuja. Eniten tuijotuksia aiheutti pieni matala puska keskellä.

Koska arvostelu oli "special" niin saatiin hypätä koko rata 2-vaiheen loppuun asti vaikka tuli virheitä. Kiva juttu. Tuloksissa oltiin lopulta 11./14. Vähemmillä tai myöhemmillä pudotuksilla tilanne ei olisi juuri kohentunut.



Koutsi tuli paikalle ennen ysikymppiä. Ohje oli ratsastaa paremmin eteen ja niin laukassa sitten päästeltiin menemään. Rentoutta ja taipumista kaipasi myös mutta enpä niitä saanut taiottua. Ei hypätty verkassa kuin okseri kerran. Kommentoi että Jussi vaikutti jo vähän väsyneeltä.

Maneesissa oltiin nyt vain yhden ratsukon ajan. Oltiin kyllä valmiiksi ovella odottamassa muttei meitä kutsuttu aiemmin sisään. Eipä tuo haitannut. Radalla sitten hyvä laukka päälle eikä nyt mitään ympyröitä alle. Yhä vähän arasteli päätykulmaa mutta sain kuitenkin asiallisen tien. Ykköselle loikattiin miten sattuu ja kolahti kunnolla. Tuuria oli sen verran ettei pudonnut. Loikittiin ihan yllättävän pitkälle puhtaasti. Eikä tainnut juuri vääriä laukkojakaan olla. Ei meno mitenkään hallussa ollut mutta sujuvampaa eikä tikkailtu niin juureen.

Kun menin ajattelemaan ettei ole enää monta jäljellä niin heti kosahti. Kymppi putosi. Eli se sama kakkonen. Eikä suinkaan oltu ainoita, jotka sen pudotti. Herpaantuminen jatkui ja otettiin vielä toinenkin puomi loppuradasta mukaan. Lopullinen sija 13./25 eli puolenvälin paikkeilla. Samalla ajalla puhtaasti oltaisiin silti jääty sijoitusten ulkopuolelle. Unohdin taas kääntää oikoreitit. Jonkun pienen hetken muistin nauttia menosta.



Olin kuitenkin ihan tyytyväinen eikä esteet näyttäneet tai tuntuneet yhtään isoilta. Lisää treeniä vaan. Paljon vähemmällä (puolikas tunti) tuskin olisin lähtenytkään.

Anni videoi radat kännyllään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora