Laiska laama heräsi vasta loppumetreillä

Tänään sain jatkaa Lidan kanssa. Martingaalit oli yhä hakoteillä, joten mentiin ilman. Pientä luimimista satulalle, mutta sangen maltillista. Keli oli melko tyyni +14°C. Poolo + turvaliivi oli ihan hyvä. Lida oli aiemmin mennyt yhden tunnin alle.

Alkuverkka mentiin taas ilman kommentteja. Itsenäisesti askellajit läpi. Taivuttelin ja yritin saada Lidan hereille. Ei halunnut tukeutua oikeaan ohjaan ja oli aika epämotivoituneen oloinen. Oikeassa laukassa tuntui epätavallisen vinolta ja kyselinkin että näyttääkö tavalliselta. Ei todellakaan ottanut mitään lähtöjä, saati edennyt kunnolla.

Eipä tänäänkään otettu verkkahyppyjä. Huono homma sillä ajattelin että hypätessä Lida heräisi. Heti vaan radan kimppuun. Open kommentti oli ettei kuluteta valoisampaa aikaa verkkaan. Aurinko tosin oli laskenut jo ennen kuin tammalla oli satulaa selässä.

Estekorkeus oli tänään ehkä 80 sentissä. Ei ihan pikkuisia (paitsi seiska oli ristikko ja 8 ehkä 60 cm). Aika sopivaa. Ei liian pientä eikä yhtään pelottavan isoa. Mökki ja muurikin ihan mukavuusalueella. Vaikka kuinka yritin laittaa tamman liikkeelle niin kunnon heräämistä ei tullut. Ekalla kierroksella keilattiin 3 ensimmäistä kunnes tamma rupesi nostamaan jalkojaan. Hypättiin kahdella ekalla kierroksella kasiin asti. Sitten kolmannella kierroksella 9 - 14 ja neljännellä kaikki putkeen.

Toisella kierroksella sama juttu ja ainakin 1 ja 2 putosivat. Vaikka taisin käyttää raippaa jo tässä ponnistuksen apuna. Luultavasti jotain muutakin tippui. Joka kerta veden jälkeen oli myös väärä laukka. Eikä ollut ainoa paikka. Ei meidän meno kamalaa matamista ollut vaan mentiin kuulemma jopa vähän lujaa. Lida tuntui silti todella löysältä ja reagoimattomalta.

Oma versio ratapiirroksesta. Eka vaihe mustalla, toinen punaisella.

Esteitä ei kierrosten myötä nostettu mutta korkus oli tosiaan ihan mukava. Uusintaan en lähtenyt tekemään mitään superhullua. Viimeinen kaareva linja 13 - 14 oli vaikea myös tähän suuntaan. Pimeys haittasi hahmottamista ja tultiin turhan suoraan 4,5 askelta.

Kun hypättiin koko rata putkeen niin tuli muutamia huonompia hyppyjä. Kapealle ei osuttu ja jäädyin ja unohdin kääntää. Kierrettiin sitten päädyssä ollut puomi ulkokautta. Ysille taisi tulla lähelle ja keilasi. Ei silti mitään pomppuja. Kaarteet tein aika pieniksi, osa ylittyi puhtaasti (hymynaama eli 12), osa ei (laine, 13).

Lopuksi tultiin vielä hankalat paikat uudestaan. Ehkä vähän johdattelin mutta meille tuli linja 1 - 2. Ohje oli että hyppyytä kaukaa. Yritin ja ykköselle Lida lähtikin hienosti. Hämmästyin niin että kakkoselle ei osunut paikka yhtään, tikattiin lähelle ja puomi alas. Tästä seurasi uusi sakkokierros. Vihdoin Lida heräsi ja lähti laukkaamaan itse eteen. Kaukaa ykköselle, puhtaasti yli, kaarre ja kaukaa kakkoselle ja puhtaasti yli. Taisi vaihtua myötälaukatkin! Jihuu, siihen oli hyvä lopettaa.

Loppuraveissa sain Lidan parin sivun verran liikkumaan. Muuten lähti hidastelemaan. Varsinkin pelottavaa kulmaa kohti. Käynnissä säikähti vielä autoa ja loikkasi pari metriä suoraan sivulle. Onneksi vieressä oli väliaita (ja takana okseri), joten kauas ei päässyt. Vaikka ohjat oli pitkähköt niin pysyin helposti kyydissä. En edes horjunut satulasta.

Taidettiin tänäänkin jäädä ilman kunnon loppupalautetta. Kommentit radan jälkeen kuitenkin oli että teen jo kaikkeni mutta pitäisi vaan saada Lida reagoimaan jotenkin.

Ongelmia:
ei herännyt alkuverkassa
pudoteltiin alkuradat
pimeni jo alkutunnista
vääriä laukkoja
säikähti lopussa ja loikkasi sivulle

Parannusta:
ei pukkeja eikä spurttailuja
pimeys ei tänään niin ahdistanut
vikalle sakkokierrokselle tamma heräsi ja loikittiin puhtaasti
vesi ja sarja tultiin aina suht hyvin